Antti Pesonen Tasapainoa etsimässä

Tappamista ihaillaan

Verkkotietosanakirja Wikipedia kertoo Yrjö Kallisesta: "Kouluja käymätön, itseoppinut työväenmies ja pasifisti päätyi lopulta opetusneuvokseksi ja puolustusministeriksi vaikka ei itse koskaan tarttunut aseeseen.

Sisällissodassa Oulun taisteluissa Kallinen toimi neuvottelijana punaisten ja valkoisten välillä. Punaisten antauduttua Kallinen tuomittiin kuolemaan, mutta tuomiota ei koskaan pantu täytäntöön. Hän vapautui vankilasta 1921 ja toimi Suomen puolustusministerinä 1946–1948."

Verkkoyhteisö Facebookissa Yrjö Kallisella on n. 800 tykkääjää. Sen sijaan Simo Häyhän Facebook-yhteisösivulla on yli 3600 tykkääjää. "Amerikkalaisfilmissä nähdään suomalainen tarkka-ampujalegenda Simo Häyhä." Näin otsikoi juttunsa suuri suomalainen lehti 23.5., eli neljä päivää ennen Hyvinkään joukkosurmaa.

Mitä edesmenneillä Kallisella ja Häyhällä on tekemistä nykyisen Suomen tilan  kanssa? Ainakin jotakin. Ehkä paljonkin.

Sotasankareiden ihaileminen merkitsee samalla tappamisen ihailemista. Ainakin silloin, kun ihailtu on tarkka-ampuja, joka sai tapetuksi yli 500 vihollista.

Vihollisia ei voida pitää samanlaisina ihmisinä kuin me itse olemme. Muuten ei tappamisen ihailemisessa olisi mieltä.

Sodassa tapetaan tai joudutaan tapetuksi. Sodan lait ovat toisenlaiset kuin normaalielämässä. Onko kuitenkin jotakin pielessä, jos sodan olosuhteissa tehdyt tappotyöt synnyttävät ihailua? Rauhan ajan joukkomurhaajat saattavat  kertoa käyvänsä sotaa. He ehkä haluavat torjua yhteiskunnan muuttumisen. Kuten sota-aikana halutaan torjua maahantunkeutujat heitä tappamalla.

Valtion yksinoikeus äärimmäisen väkivallan käyttöön ei ole niin itsestään selvä kuin joskus kuvitellaan. Laeilla voidaan kyllä saada aikaan tilanne, jossa valtio voi tappaa luvallisesti ja muu tappaminen on rangaistavaa. Tappamisesta on yhtä kaikki kysymys. Kun tappamista, sotasankaruutta,  ihaillaan, voidaan odottaa, että jotkut eivät osaa tehdä eroa siinä onko tuo tappaminen valtion siunaamaa vaiko ei.

Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Kun katsotaan, mitä tarjoamme lapsille ja nuorille, pitäisikö ihmetellä, että avointa väkivaltaa ei ole enempää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (37 kommenttia)

Tuula Hölttä

Antti P,

BTW ja off-topic: en ollut lukenut aamun ESS:sa ollutta mielipidekirjoitustasi, mutta talousasioihin perehtynyt puolisoni kysyi, että olenko huomannut, kuinka fiksu kirjoitus lehden mielipidepalstalla on.

Joten, kiitokset mielipidekirjoituksestasi. :)

Antti Meri

Tappamisten takana ovat EU ja euro. Täytyy olla sokea jos ei tajua miten paljon kärsimystä ja kuolemaa pankkirien EU on tuonut eurooppaan.

Pimeyden ydin on saatanasta.

Markka takaisin.

Joka euroon tarttuu se euroon hukkuu.

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

Mihinkähän Antti sinä oletkaan hukkumassa,näyttäis siltä,että sitä on jo
vähän enemmältikin,kuin kaulaa myöten.

Käyttäjän Jouni kuva
Jouni Tuomela

Yrjö Kallista kannattaa kuunnella enemmänkin;
vaikkapa tästä: http://www.youtube.com/watch?v=-PLbQTOcMKY&feature...

Muuten olen aivan samaa mieltä kun sanot:
"Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Kun katsotaan, mitä tarjoamme lapsille ja nuorille, pitäisikö ihmetellä, että avointa väkivaltaa ei ole enempää."

Matias Gerlich

Neuvosto-Suomessa Kallinen olisi hyvinkin saattanut olla 1940-luvun lopun tai 1950-luvun alun neuvostoliittolaistyyppisten näytösoikeudenkäyntien eräs syytetyistä. Stalinististen puhdistusten pääkohteitahan oli paitsi "porvarit" myös ja oikeastaan ennenkaikkea sosialistit ja kommunistit.

Sakari Lehtonen

Minä ihailen ja kunnioitan kaikkia sotiemme veteraaneja jotka torjuivat väkivaltaisen vihollisen tunkeutumisen maahaamme. Kaikki he ovat sankareita.

kati sinenmaa

Pasifismi on oikeutettua vasta sitten, kun planeetan kaikki suurvallat ovat alistaneet armeijansa saman puolustusliiton alle. Suomelle ei olisi ollut hyötyä suuremmasta määrästä pasifisteja; Suurin hyöty Arnd Pekurisesta ja Yrjö Kallisesta oli siinä, että
A) He olivat yksittäistapauksia,
B) He muistuttivat meille muille, että aseettomuusidea elää edelleen ja odottaa vain sitä hetkeä, kun suurvaltojen kansan enemmistö äänestää oikein.
Kiitoksia vanhemmilleni ja kaikille niille muille sadoilletuhansille, jotka pelastitte Suomen. Oli todella hieno juttu, että te ette joukoittain ruvenneet moralisteiksi tässä maailmassa, joka kehittyy pikku hiljaa eläimellisyydestä taivaalliseksi.

Ihmisten enemmistön kaikissa kansoissa pitää olla eläimellisiä, jos suurvallat ovat sitä.

Käyttäjän anttipesonen kuva
Antti Pesonen

Sotaveteraanien kunnioittaminen ja tappamisen ihaileminen ovat eri asioita. Ainakin niiden tulisi olla.
Ehkä niiden välille pitäisi tehdä mahdollisimman selvä ero.

Petri Haapa

He eivät ole sankareita sen takia, että surmasivat ihmisiä, vaan sen takia, että puolustivat maatamme.

kari iivari merenko

... varmaankin olet valmis luovuttamaan " maamme " sen alkuperäisille v

allitsijoille ja pystyttelelemään muistomerkkejä heidän sotasankareilleen,

etkö...?

Petri Haapa

Ketä ovat maamme alkuperäiset vallitsijat? Saamelaisia?

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Suomessa on aina ihailtu kaikenlaista väkivaltaa. Itse opin jo pikkuruisena alakoululaisena laulamaan seuraavaa:

"niskasta kiinni ja puukolla selekähän
jossei se muuton suostu"

Tämän laulun minulle opettivat ns. kansankynttilät.

En tiedä, vieläkö tuota nykylapsilla alaluokilla laulatetaan. Varmuuden vuoksi tuossa on linkki koko sanoitukseen, jos nuorempi polvi ei tuota enää osaa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Isontalon_Antti_ja_Rannanjärvi

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Sitä voi toki myös pohtia, onko se itse teon ihailua, vai niiden olosuhteiden, joissa se tehdään. Koko talvisodan tarina on täynnä mahdottomia elementtejä. Tarkemmin, täynnä tilanteita, joissa menestyvät ihmiset, jotka rauhanaikana eivät ole ketään tai mitään. He ovat yhtäkkiä suuria sankareita ja ihailtuja hahmoja. Ihailu ei kuitenkaan synny pelkästään siitä, että ovat tappaneet ihmisiä, vaan myös siksi, että olivat siinä niin hyviä tilanteessa, jossa se on äärimmäisen vaikeaa. He eivät pelkästään selvinneet, vaan heistä piti selvitä.

En voi sanoa ihailevani Häyhiä, Törnejä tai Rokkia. En voi sanoa ihailevani Kallista. Olen varma, että heillä oli syynsä, eivätkä ne todennäköisesti olleet mitenkään altruistisia saati sankarillisia. Se ei poista sitä tosiasiaa, että vastaavassa tilanteessa tuskin kykenisin lähellekään samaan.

Yleisellä tasolla sen sijaan ihailen sitä, että yksilö valitsee tiensä ja elää ja kuolee sen mukaan. Se Kallisessa ja Häyhässä oli selkeästi samaa.

Kuinka moni pystyy nykyään rehellisesti sanomaan, että tilanteessa, jossa tietää valintansa seurauksen johtavan mitä suurimmalla todennäköisyydellä kuolemaan, pysyy siinä?

Tuula Hölttä

Antti U :"Ihailu ei kuitenkaan synny pelkästään siitä, että ovat tappaneet ihmisiä..."

Muistan kuinka joskus vuonna yksi tai kaksi tulin Helsingistä Lahteen junalla ja keskustelin vastapäätä istuneen julkkiksen kanssa, joka pahoitteli "militarismiaan", kun oli lapsena ihaillut sarjakuvasankari Batler Brittonia. Sanoin silloin omana mielipiteenäni, että ei hän ollut samaistunut sotaan ja tappamiseen, vaan sankaruuteen. Olen yhäkin samaa mieltä.

Petri Haapa

Olin joskus 90-luvulla sovittelemassa Launeen Sittarissa halpoja rullaluistimia, kun siihen saapasteli sellainen vanha mies, joka kertoi palvelleensa Törnin joukko-osastossa jatkosodassa. Kiinnostuin oitis, kun olin muutenkin kiinnostunut jo valmiiksi Törnistä. Kysyin, että millainen mies Törni oli. Ukko vastasi, että sotahullu maanikko lähinnä, mutta Mauno Koivisto oli hyvä jätkä

Ukko Makkonen

Mielenkiintoinen juttu, Petri:)

Käyttäjän raimas kuva
Raimo Nurmi

Hyvä, Antti Ukkonen !

Kallisessa, Häyhässä ja myös Rokassa oli yhteneväisiä piirteitä.

Törni ei kuulu tähän kategoriaan.

Sitten hieman muista määritelmistä. Suomen sotasankarit löytyvät lähes poikkeuksetta sankarihautuumailta. Joitakin on edelleen kadoksissa rajan toisella puolella, mutta etsimistyö on käynnissä yhdessä entisen vihollisen kanssa.

Sotaveteraaneja olen tuntenut paljon, ja tunnen vieläkin, vaikka heidän joukkonsa kovasti on jo pienentynyt ihan luonnollisista syistä.

Näistä veteraaneista ei kukaan olisi halunut itseään kutsuttavan sotasankariksi. Sotaan ei lähdetty sankaroitumaan.

Käyttäjän anttipesonen kuva
Antti Pesonen

Kiitos linkistä.
Itse en sitä jostain syystä eilen löytänyt fb:sta nimihaulla.

Jyrki Soini

"Uusi Maailman Järjestys on tulossa! Oletko valmis? Kun kerran ymmärrät, mikä tämä UMJ todella on ja kuinka sitä vähitellen toteutetaan, pystyt näkemään sen etenemisen päivittäisissä uutisissa!"

http://www.heinola.org/~patato/cef1052.html

http://www.thegeorgiaguidestones.com/Message.htm

http://www.youtube.com/watch?v=MIjrirW3Gno

http://www.tulta.net/pelastus.htm

Paavo Järvisen näky tulvista ja maanjäristyksistä, nähty kesällä 2010
http://www.youtube.com/watch?v=ZzdTtEuPPYM

Profetia lupaa Suomelle herätystä
http://www.youtube.com/watch?v=daYu4EVN2_c

On parasta luottaa Jumalaan
http://www.koivuniemi.com/raamattuhaku?kirjat=psa&...

Matias Gerlich

Sodassa tappaminen on maanpuolustusta. Viime sodissa Suomi säilytti itsenäisyytensä viime kädessä juuri siksi että suomalaiset sotilaat onnistuivat tykeillään, aseillaan, pommeillaan, miinoillaan ja muilla tappamiseen tarkoitetuilla välineillä tappamaan, haavoittamaan riittävän monta maahantunkeutujaa tai viemään liialliset taisteluhalut riittävän monelta neuvostoliittolaiselta sotilaalta. Kenraali George Pattonin kerrotaan puhutelleen omia sotilaitaan painottamalla heille että heidän tehtävänsä ei ole suinkaan "kuolla isänmaansa puolesta" vaan panna "vihollisen sotilaat kuolemaan oman isänmaansa puolesta".

Positiivinen suhtautuminen terveellä tavalla sotaveteraaneihimme ei ole "tappamisen ihailua". Vaikuttaa siltä että tietyllä pienellä osalla suomalaisista on edelleenkin jotain hampaan kolossa siitä, kun Suomesta ei saatu tehtyä Neuvosto-Suomea. Jos Neuvostoliitto olisi onnistunut miehittämään Suomen olisi muuten pasifismista tullut tässä maassa välittömästi rikos. Huomioikaapa tämänkin. Veteraaniemme ansiosta on joillakin suomalaisilla mahdollisuus yhä saivarrella näillä moraaliasioilla.

Käyttäjän anttipesonen kuva
Antti Pesonen

Nykyään muuten sodissa tapetaan lähinnä siviilejä.
Kun tappamisesta puhutaan, kyse on myös siitä, osaavatko kaikki tehdä eron tappamisen eri muotojen välillä.

Kuinka moraalista valtion nimissä tehty tappaminen on verrattuna yksilön omin päin tekemiin tappoihin ja murhiin?
Murhaaja joutuu vankilaan, sodassa tappajat palkitaan.

Aihe on riittävän herkkä ja vaikea. Siihen ei kannata sotkea Neuvosto-Suomen ihailua. Allekirjoittaneelle on turha sellaista viittaa tarjota.

Ja kertauksena vielä: Sotaveteraanien kunnioittaminen ja tappamisen ihaileminen voivat olla eri asioita. Ja mielestäni niiden tulisi olla.

Mikä sitten on saivartelua, sen voi kukin ratkaista.

Pentti Juhani Järvinen

Jos Suomen kokoinen pieni valtio haluaa taata esimerkiksi kansalaisten oikeudet, ml. suhteissa vieraisiin valtioihin ja omalla alueella, sillä on oltava oma voiman käytön koneisto, mieluimmin pätevä. Sen on myös oltava pätevä maan puolustuksen vaatimissa tappamisissa. Nekin vaativat ammattitaitoa, jota voi ihailla, jos se on oikein käytettyä.

Tappaminen terrorin vuoksi tuli muuten yleiseksi poliittisista syistä Ranskan vallankumouksen esimerkistä tehdyin johdannaisin. Niitä tulkitsivat omalla tavallaan mm. Hitler, Stalin ja Mao, ml. rauhan aikana. Stalin oli porukasta pätevin, pitkään ihailtu.

Sotien käynnissä laivatykkejä käytettiin alkuun terroriaseina, kun "oikeuksia" haluttiin ns. siirtomaissa, satamissa. Lentoase oli sen jälkeen samanlainen harkitun terrorin keino, ennen ydinpommeja. Ei niistä voittajia ole vielä tuomittu missään.

Pentti Juhani Järvinen

Voi sitä ihailla, että maataan puolustavat suomalaiset, joilla oli lisäksi kokemusta metsästyksestä ja kalastuksesta, maastossa liikkumisesta, onnistuivat "tappamaan" noin 7,5 vastustajaa yhtä menetettyä omaa kohden.

Jos tuo suhde olisi ollut 1/1 Talvisota olisi päättynyt ennen vuoden 1939 loppua. Jatkosota olisi merkinnyt maan miehitystä ensi saksalais- ja sitten Puna-Armeijan voimin, mikä olisi kääntänyt tuon ensimmäisen suhdeluvun toisin päin Suomen vahingoksi, merkinnyt maan loppua.

Jotekin naurettavaa se on, että täysikäinen miesihminen ei pysty käyttämään arvostelukykyä(än).

kari iivari merenko

... lipahti Sulle, vaik oli tarkoitus tälle " seppeleenkantajalle", sori

kari iivari merenko

Pelolla, uskonnolla ja pillulla tätä maailmaa on viimeajat ( rahanvallasta nyt puhumattakaan ) hallittu, eikä näyttäis suuntaus olevan merkittävästi muiden instrumenttien suuntaan, tänäkään päivänä...

Käyttäjän helanes kuva
Esa Helander

Olehan hupajamatta. Ei meillä tappamista ihannoida. Sotasankarienkaan kohdalla.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Itsenäisyyspuolueen" puheenjohtajan mielestä Suomessa ihaillaan tappamista silloin, kun tunnetaan kiitollisuutta ansioituneita sotaveteraaneja, kuten Simo Häyhää kohtaan.

Kiitos Antti Pesoselle tästä edustamansa porukan luonnetta ja aatemaailmaa selventävästä kirjoituksesta. Se kertoo suomalaisille todella paljon asioiden ymmärryksen tasosta tuon puolueen piirissä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Etkö huomaa mitään erikoista jutussasi?

Raimo sanoo vähän yläpuolella,että "Näistä veteraaneista ei kukaan olisi halunut itseään kutsuttavan sotasankariksi. Sotaan ei lähdetty sankaroitumaan."

Pesonen sitten taas sanoo pitävänsä arvossa sotaveteraaneja..

Sitten kerrot varmasti miksi Simo Häyhä on ansioitunut ja mistä syystä häntä pitäisi erityisesti kunnioittaa niin päästään varmaan blogin jäljille?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Matias Gerlich kirjoituksessaan yllä klo 16:52 sanoi asiasta jo kaiken oleellisen, joten pyydän lukemaan hänen tekstinsä uudelleen.

Pesosen blogi sisältää erikoisen ylemmyysasenteen: "Kun tappamista, sotasankaruutta, ihaillaan, voidaan odottaa, että JOTKUT eivät osaa tehdä eroa siinä onko tuo tappaminen valtion siunaamaa vaiko ei".

Blogissa vähä-älyinen kyvyttömyys tehdä eroa sodanaikaisen puolustustaistelun ja rauhanaikaisen raukkamaisen syyttömien ja puolustuskyvyttömien joukkomurhan välillä projisioidaan toisten ominaisuudeksi: ne JOTKUT jossain tuolla toisaalla eivät tätä eroa älyä, siksi KUKAAN ei saisi arvostaa Simo Häyhän tekoja kansansa puolustamiseksi.

On tässä yhteydessä aivan epäolennaista, miksi sodassa maataan puolustaneet halusivat itseään kutsuttavan - olennaista on se mitä he tekivät itsensä vaarantaen kansansa eloon jäämisen turvaamiseksi.

Tällä puolestaan ei ole kerrassaan mitään tekemistä katolta ammuskelevien kakaroiden kanssa, joten Pesosen blogi menee täysin metsään sen lisäksi, että se olettaa ääliöiksi muut, jotka eivät kirjoittajan mielestä osaa hänen tavallaan tehdä eroa kansainvälisen lain oikeuttaman puolustussodan ja rikollisen rauhan ajan joukkomurhan välillä.

Hyvinkään tappaja kuulemma piti myös muumeista - olisiko nekin hänen mieltymyksinään siis niputettava kavahdettaviksi "motiiveiksi" mielettömälle veriteolle?

Käyttäjän KaleviHautala kuva
Kalevi Hautala

Kevätterveisiä Antti täältä Kirkkonummelta.
Olen kanssasi samaa mieltä että suomessa ihannoidaan tappamista.
Minulle tuli sellainen mieleeni näistä viimeaikaisista perhetragedioista että Suomen oikeuslaitos voisi ottaa toisen kannan näiden ampumistapausten selvittämiseen. Aseen omistaja voisi saada automaattisesti syytteen avunannosta surmiin. Nykyisen käytännön mukaan aseen omistaja pääsee kuin koira veräjästä kun ilmoittaa että asekaappiin on murtauduttu. Ei aseen omistajalla ole mitään mielenkiintoa torjua sitä että häneen aseillaan on tehty näinkin kamalia tekoja. Silloin kun aseen omistaja saisi syytteen niin se murhe siirtyy oikeaan perheeseen. Nyt sivullisten perheet ovat ne murheen kantajia. Jos aseen omistaja saisi syytteen niin silloin luulisi että omistaja ihan oikeasti yrittäisi keksiä varmempia konsteja aseiden säilyttämiselle.

Käyttäjän anttipesonen kuva
Antti Pesonen

Kiitos Kalevi. Hyvää alkavaa kesää sinne maalle.
Tuo esityksesi on mielenkiintoinen.
Helppoa ratkaisua asiaan ei taida olla.
Se on helppo sanoa, että halua ja mahdollisuuksia äärimmäisen väkivallan käyttöön pitää vähentää
http://anttipesonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/78998...

kati sinenmaa

Eikös USA:ssa olla jo menty tuohon suuntaan; jos lapsi törttöilee, niin vanhempia rangaistaan. Tuollainen systeemi pyrkii siihen, että lapsi oppii käyttäytymään oikein jo ennen kuin ymmärtää mitään aseista.

Petteri Sahinjoki

Kyllä väkivallan ihannointi, varsinkin tv-viihteen muodossa voi olla ihmisten arvomaailmaa muuttavaa. Siitä on tullut jopa hieman arvomaailmaa musertavaa. Mikään ei tunnu enää olevan pyhää.

Kirjoitin vähänaikaa sitten harmistuksissani (ei toki pitäisi provosoitua) arvostelun eräästäkin tv-ohjelmasta, kun en muutakaan kanavaa tunnoilleni sillähetkellä löytänyt. Se löytyy tuosta linkistä.

http://www.foorumi.info/ipupfoorumi/viewtopic.php?...

Tälläistäkö viihteestä ja "huumorista" on tullut?
http://www.katsomo.fi/?progId=123823

Nuo kaverit pystyvät terveempäänkin huumoriin. Tai sitten olen vain tosikko ja tyhmä. Enkä ymmärrä.

Toimituksen poiminnat