Antti Pesonen Tasapainoa etsimässä

Terveiset Irlannista

Vain irlantilaiset saivat aanestaa EU:n Lissabonin sopimuksesta. He hylkasivat tuon "sopimuksen" kesalla 2008 huolimatta siita, etta Irlannin valtapuolueet ja valtiojohto ajoivat sen hyvaksymista voimakkaasti. Tulos ei kelvannut EU:lle, joten irlantilaiset joutuvat aanestamaan samasta sopimuksesta uudelleen lokakuussa 2009.

Mika on tama Lissabonin sopimus? Se on kaytannossa sama, kuin EU:n perustuslaki, jonka ranskalaiset ja hollantilaiset hylkasivat omissa kansanaanestyksissaan. Koska EU:n perustuslakia ei voitu aanestyttaa uudelleen ranskalaisilla ja se olisi kaatunut mm. Britanniankin kansanaanestyksessa, EU-johtajat keksivat, etta muutetaan EU:n perustuslain nimeksi Lissabonin sopimus. Samalla tehtiin joitakin naennaisia muutoksia, joilla ei ole kaytannon merkitysta.

Jos Lissabonin sopimus tulee voimaan, se tekee EU:sta kaytannossa liittovaltion ja EU:n jasenmaiden kansalaisista EU-valtion kansalaisia. "Sopimus" myos siirtaisi merkittavalla tavalla valtaa pienilta jasenmailta suurille EU-maille.

Suomessa asiasta ei ole kayty missaan vaiheessa avointa julkista keskustelua. Eduskunta on hyvaksynyt seka EU:n perustuslain etta Lissabonin sopimuksen ilman kansanaanestysta. Mielipidekyselyjen perusteella suuri enemmisto suomalaisista olisi halunnut asiasta kansanaanestyksen. Mita ilmeisimmin EU:n perustuslaki olisi kaatunut kansanaanestyksessa myos Suomessa.

Menettely EU:n perustuslain ja ns. Lissabonin sopimuksen kanssa kertoo paljon EU-systeemista ja EU-Suomesta. Kumpikaan ei kesta avoimuutta eika todellista kansanvaltaa. EU on aidon demokratian vastainen rakennelma. Sen ovat toki jo hyvin monet huomanneet.

Irlannista viela. Tassa tekstissa eivat taida nakya pisteet a- ja o-kirjainten paalla. Se johtuu siita, etta kirjoitan tata nettikahvilassa Irlannin paakaupungissa Dublinissa. Irlantilaiset ystavani kertoivat, etta he suhteutuvat luottavaisesti tulevaan uuteen kansanaanestykseen. Siis siihen, etta myos lokakuussa Lissabonin sopimus torjutaan. Irlantilaisten tunteet aanestysta kohtaan ovat pelon ja vihan sekaiset. Talouskriisi koettelee Irlantia kovin kourin ja maan hallitus on hyvin epasuosittu. Hallitusta tukee vain noin 25 prosenttia irlantilaisista. Eurosta on suuresti haittaa Irlannille. Aioin kirjoittaa, etta Irlanti karsii eurosta, mutta aan pisteet eivat siis nay.
Irlantilaisille tullaan tarjoamaan joitakin naennaisia myonnytyksia, jotta he hyvaksyisivat Lissabonin sopimuksen, mutta sopimusta ei tulla muuttamaan. Jos jasenmaa esim. saisi "oman komissaarin", mita merkitysta silla olisi? Jo nyt komissaarit joutuvat vannomaan uskollisuudenvalan unionille ja lupaamaan etteivat aja minkaan jasenmaan etuja. Lissabonin sopimuksen mukaan jasenmaa menettaa oikeuden paattaa kyseisesta maasta valittavan komissaarin henkilosta. Jasenmaa voi siis esittaa komissaariksi tiettya henkiloa, mutta ei voi siita paattaa.

Tulevissa EU-vaaleissa suomalaisilla on mainio tilaisuus kertoa, mita mielta he ovat EU-politiikasta. Tuki Itsenaisyyspuolueelle on samalla tuki kansanaanestyksille ja nykyisen huijauksen lopettamiselle. Mita vahvemman tuen saavat EU-jasenyytta vastustavat ja voimakkaasti kritisoivat eri puolilla EU:ta, sita paremmat mahdollisuudet irlantilaisilla on pitaa paansa ja torjua demokratian vastainen Lissabonin sopimus uudelleen syksylla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän halonen kuva
Mikko J. Halonen

EU on muodostunut jo alusta alkaen, isojen maiden sanelemilla ehdoilla määrääväksi, "liitovaltioksi", jossa mm. pienen Suomen asiat eivät paljoa paina.
Ainoa pienen Suomen tulevaisuuden turvaava keino on, että Suomi eroaa EU:sta ja nielee tähän mennessä jo maksetut ja menetetyt maksut, joita ei EU:lta takaisin saa.

Markus Räsänen (nimimerkki)

Uskon, että koko EU tulee hajoamaan tämän talouden meneillään olevan prosessin seurauksena, kuten on ennustettu myös USA:lle tapahtuvan.

universal (nimimerkki)

Kiittämättömät irlantilaiset.
Irlanti on maa, joka on nimenomaan EU:n tuella noussut siihen taloudelliseen asemaan jossa se nyt. Eli nykyisestä korkeasta elintasostaan irlantilaiset saavat olla kiitollisia EU:lle, ja niille maille jotka ovat EU:n rakenteiden kautta kaataneet rahaa roppakaupalla saarelle.

Nyt kun sitten pitäisi ottaa tasavertaisesti osaa EU:n toimintaan, ja luopua huomattavan nettosaajan roolista, niin vedetäänkin hernettä nenään.

Ei kovin tyylikästä käytöstä.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

EU-kriittisiä on olemassa (etupäässä) kahdenlaisia.
Niitä, jotka referoivat (viittaavat lähteisiin) kantojaa ja ne jotka eivät näin tee.
Ensinmainittujakin on, ihan totta. Tapaan heitä mm tänään Pohjois-Esplanaadilla.

Koska pohja-bloggaaja on puolueensa puheenjohtaja, hänellä luulisi olevan referaatit "takaraivollaan" tai selkäytimessään, josta ne voi eireläisessä tai pohjois-irlantilaisessa pubissa tai nettikahvilassa ilman umlautteja laittaa agendalle, mutku ei.

Miksi?

Siksi, että silloin voisin mm minä, EU:n kannattajana (rauha, koheesio, talous, vapaus jne) argumentoida.

Kun tulette kotiin, arvoisa puheenjohtaja, voinette palata asiaan (Lissabonin sopimus, Irlannin referendum jne) asioita rauhassa argumentoiden.

Sellaiseen perustuu asiallinen tiedon jako ja "rakentava" keskustelu. Johon voisi sitten perustua tolkku päätäntä.

Ennen Lissabonin sopimuksen ratifiointia Suomessa käytiin varsin laaja ja käsitteitä hyvin määrittelevä keskustelu sekä sopimuksesta, sen perusteista että tavoitteista.

Siihen arvoisa pohja-bloggaaja ei sitten osallistunut, vai?

Harmaasusi (nimimerkki)

#4
Jos AnttiL kannattaa €U:n rauhaa, koheesiota, taloutta,
vapautta jne, niin Antti kuuluu siihen 40,1 prosenttiin
joka äänesti edellisissä vaaleissa "ehkä" noiden asioiden
puolesta, ehkä joku tohelo muuten vain mukavan, kivan
inimisen puolesta.

Enemmistö ei ollut kiinnostunut koheesioista ja muistakaan
kakun koristeista. Siksi Lissubonin sopimuksesta ei hirvitty
asettaa heimoa äänestämään. Heimon kanta oli tiedossa.
Häpeähän olisi kaatunut nomenklatuuran ylle.

Vallan anastaminen heimolta on sallittu €U:n luvalla!

mirjami (nimimerkki)

2.Koska N-liitto hajosi,niin vähin mitä voitte toivoa on usan ja euroopan hajoaminen?!
Kommunistit ovat odottaneet usan romahdusta about sata vuotta-moni muu on romahtanut matkan varrella,,,!
Enkä nytkään vähiä ropojani panisi sen varaan että siellä romahdetaan...venäjä voi romahtaa(toivottavasti),lisäisihän se teikäläisten tuskaa entisestään,,

Käyttäjän anttipesonen kuva
Antti Pesonen

Kiitos kommenteista.
"Nyt kun sitten pitäisi ottaa tasavertaisesti osaa EU:n toimintaan, ja luopua huomattavan nettosaajan roolista, niin vedetäänkin hernettä nenään.
Ei kovin tyylikästä käytöstä."
-Tyylikkyydestä voi olla montaa mieltä kun katsotaan, miten kauniisti EU:n virallisisssa julistuksissa puhutaan demokratiasta ja miten rumasti kansanäänestykset poljetaan mitättömiksi, jos enemmistö äänestää toisin kuin euroeliitti haluaa.
Tämä demokratian polkeminen toki tehdään tietyllä tavalla "tyylikkäästi".
Selitykset löytyvät aina.

Kiitos Antti Liikkaselle kommentista. Harvoin näkee, että EU-jäsenyyden kannattajat ovat valmiita vuoropuheluun toisin ajattelevien kanssa.
Keskustelun tärkeyttä haluan korostaa mm. siksi, että olimmepa asioista mitä mieltä tahansa, jo yritys ymmärtää toisiamme tai valmius asettaa omat
perustelumme alttiiksi keskustelulle ovat tärkeitä.
Kun jotakin kestävää halutaan saada aikaan, pitää sen kestää kritiikkiä.

En nyt oikein tiedä, mitä referaatteja AL kaipaa. En voi sanoa, kuten G.B. Shaw, että "siteeraan vain itseäni, koska se tuo keskusteluun tiettyä ryhtiä", mutta laitan silti tähän linkin, jossa on aiemmin esittämiäni näkemyksiä EU:n perustuslaista
http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=2...

"Ennen Lissabonin sopimuksen ratifiointia Suomessa käytiin varsin laaja ja käsitteitä hyvin määrittelevä keskustelu sekä sopimuksesta, sen perusteista että tavoitteista."
-Keskustelu oli ehkä laajaa jos lasketaan siihen osallistuneiden lukumäärä.
Sen sijaan jos näkökulmien laajuutta halutaan, laajuus jää heikoksi.
EU:n perustuslain ja Suomen perustuslain suhteesta ei juuri keskusteltu.
Yksi mittari keskustelun onnistumiselle on se, miten hyvin kansalaiset tuntevat asian. Tuskinpa kovin hyvin.
Jos sanotaan, että perustuslakiasiat eivät kiinnosta suomalaisia, voi kysyä, miksi ei uskallettu käyttää todellista debattia. Yksi yritys oli tv 2:ssa syksyllä 2006, mutta sekin jäi torsoksi.

"Siihen arvoisa pohja-bloggaaja ei sitten osallistunut, vai?"
-Osallistuin, minkä pystyin. Voin edelleen sanoa, että avointa julkista keskustelua ei Suomessa ole käyty EU:n perustuslaista.
En odota, että eduskunnan ulkopuolella olevien puolueiden edustajia kutsutaan jatkuvasti kommentoimaan asioita.
Sen sijaan on kohtuullista odottaa, että erilaiset perustellut näkemykset tärkeisiin kysymyksiin otetaan esille, esittipä niitä kuka tahansa.

Erno Paasilinna kirjoitti jotenkin niin, että ongelma ei ole siinä etteikö olisi oikeita tietoja vaan siinä, että on niin paljon vääriä tietoja, että niiden joukosta ei löydä oikeita tietoja.

AL:n mainitsemat rauha ja vapaus ovat luultavasti useimpien tavoitteina.
Siksi luulisi olevan luonnollista, että niihin pääsemisestä voidaan keskustella niin avoimesti kuin suinkin. Jos nuo ovat Suomen - vielä - suurten puolueiden tavoitteita, miksi ne vaikenivat EU:n perustuslaista eduskuntavaalien alla 2007? Miksi ei annettu kansalaisten päättää asiasta kun tiedettiin, että enemmistö haluaa kansanäänestyksen?
Ovatko jotkin muut asiat valtapuolueiden listalla korkemmalla kuin rauha ja vapaus? Siis onko pääomien siirtelyn vapaus tärkeämpi kuin kansalaisten vapaus päättää tulevaisuudestaan? Siltä näyttää.
Turvataanko rauha sillä, että kansanvallan tilalle rakennetaan harvojen valtaa, kuten nyt tapahtuu? Tuskinpa turvataan.

mirjamille: Minä en ole kommunisti. En myöskään toivo romahduksia mihinkään. Elämme keskellä vallitsevan talousjärjestelmän kriisiä ja ainakin jonkinasteista romahdusta. Siitä ja sen seurauksista selviämisestä olisi syytä keskustella kiireesti eri näkökulmista. Oma käsitykseni on, että parhaiten pärjäämme, kun meillä Suomessa on oma raha, talouspolitiikka ja lainsäädäntövalta. Tämä ei estäisi kansainvälistä yhteistyötä, jota tarvitaan yhä enemmän.

Toimituksen poiminnat