Antti Pesonen Tasapainoa etsimässä

Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samoin kuin silloin kun loimme niitä

Vuonna 1990 Suomessa tehtiin 4,5 miljardia työtuntia. V. 2000 tehtyjen työtuntien määrä oli pudonnut 4 miljardiin. Viimeisimmät tilastotiedot kertovat, että v. 2007 työtunteja tehtiin noin 3,5 miljardia.

Työntuntien määrä on siis vähentynyt merkittävästi kuluvalla vuosikymmenellä ennen nykyisen laman alkamista. Samaan aikaan työttömyys on alentunut ja kokonaistuotanto merkittävästi kasvanut.

Työttömyyden aleneminen on ollut mahdollista mm. siksi, että pätkätyöt ja osa-aikaiset työsuhteet ovat yleistyneet. Työttömyystilastoja ovat kaunistaneet mm. työllisyyskoulutukset ja tukityöllistäminen. Työllisten kirjoissa olevien, mutta pienten tulojen varassa elävien ihmisten määrä on huomattavasti kasvanut.

Kokonaistuotanto – tuo kuuluisa BKT – on yli kaksinkertaistunut viime laman jälkeen.

BKT on kasvanut mm. siksi, että ihmistyötä on yhä enemmän korvattu koneilla, automaatiolla. Samalla tehdyt ihmistyötunnit ovat ymmärrettävästi vähentyneet.

Nyt uuden ja suuren laman tullen kokonaistuotanto laskee. Tai toisinpäin sanottuna: Kokonaistuotannon lasku tarkoittaa lamaa. Samalla vähenevät työpaikat ja tehdyt työtunnit.

Yksi huomionarvoinen seikka työn ja tuotannon suhteessa on niiden erkaantuminen toisistaan. Työn määrä – siis työtuntien määrä – vähenee riippumatta siitä kasvaako vaiko väheneekö kokonaistuotanto.

Tästä pitäisi puhua. Vai pitääkö siitä edelleen vaieta siksi, että vaikeneminen hyödyttää niitä, jotka eniten hyötyvät tuotannon tehostamisesta ja keskittämisestä?

Eikö johtopäätöksenä työn ja tuotannon erkaantumisesta toisistaan tulisi olla, että kokonaistuotanto ei saa olla määräävä mittari, kun tavoitellaan ihmisten hyvinvointia?

Eikö kokonaisuutta pitäisi katsoa ihmisten eikä yhtiövallan näkökulmasta?

Eikö elvytys tulisi kohdistaa ihmisiin eikä niihin rakenteisiin, jotka ovat nykyisen tilanteen aiheuttaneet?

Meneillään on talousjärjestelmän kriisi. Eikö pitäisi miettiä järjestelmän uudistamista?

Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samoin kuin silloin kun loimme niitä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Tomppa (nimimerkki)

Ja uudenlainen ratkaisu olisi..?

Tapani Niemi (nimimerkki)

katsoppa yritysvoitot samoilta vuosilta
kyllä tuotnnon tehostuminen on korvannut ruhtinaallisesti työtuntien vähenemisen
suhteellinen palkkasumma vaan ei samaa tahtia ole noussut

jaripi (nimimerkki)

Ammatit ja ammattinimikkeet ovat saaneet kyytiä,ja saavat jatkossakin-sellaisia ammatteja joissa lapsemme työskentelevät tulevaisuudessa-niitä ei vielä ole olemassakaan !
Tämä IT/ATK sovellutusten puolella ja monessa muussa-esim.satelliittiteknologia auttaa metsänhoidon/ympäristöpuolen suunnittelussa,,,ja tuottavuus kasvaa väistämättä ?

Markus Räsänen (nimimerkki)

”Räsäsen seinälehden” www.markusreed.julkaisee.fi päätoimittaja
Markus Räsänen kommentoi.

2. Tapani

Lehteni luvusta "Uskonpuhdistus" voi nähdä Suomen teollisuuden kohdalta käyrästönä näitä kaipaamiasi asioita vuoteen 1998 asti.

Käyttäjän anttipesonen kuva
Antti Pesonen

Uudenlainen ratkaisu alkaa tosiasioiden tunnustamisesta.
Kun myönnetään, että tuotannon kasvu ei lisää työn määrää, voidaan tuotannon kasvattamiseen suhtautua toisin kuin nykyisin.

Voidaan esim. vaatia, että työn teettämistä ei enää rangaistaisi ja ihmistyön korvaamista koneilla tuettaisi kuten nyt tapahtuu. Työn sivukulut tulisi poistaa ja kerätä vastaavat maksut tuotannon määrän (jalostusarvon) perusteella.

Tosiasioiden tunnistamista helpottaisi avoin julkinen keskustelu.
Se koskisi myös sitä, keiden ehdoilla päätöksiä tehdään.
Niitä voidaan tehdä niiden ehdoilla, jotka hyötyvät tuotannon, pääomien ja vallan keskittämisestä tai sitten kansalaisten enemmistön ehdoilla.

Markus Räsänen (nimimerkki)

”Räsäsen seinälehden” www.markusreed.julkaisee.fi päätoimittaja
Markus Räsänen kommentoi.

"Voidaan esim. vaatia, että työn teettämistä ei enää rangaistaisi ja ihmistyön korvaamista koneilla tuettaisi kuten nyt tapahtuu. Työn sivukulut tulisi poistaa ja kerätä vastaavat maksut tuotannon määrän (jalostusarvon) perusteella."

Tällaisista puheista varmaan Pohjanmaan pienteollisuus tykkää, mutta Pesonen näin puhuessaan tietää itsekin, miten mahdottomia ne ovat käytännössä toteuttaa.
Siis mistä löytyisi se poliittinen voimatekijä, kun kaikki pienteollisuuden ukot äänestävät sitä suurteollisuuden kokoomusta ja se suurkapitaali näin määrää asioista, juuri näin edukseen, mikä nykytilaan asiat on vienyt.

Tämä on eräänlainen suunnitelmatalouden malli tämäkin.
Se vaan lähtisi vedättämään keinotekoisesti asioita vastakkaiseen suuntaan kuin luontainen historiallinen kehitys asioita on vienyt eli pienenevän työn tuottavuuden suuntaan.
Sellaista tuskin voi ajatella, kun normaalilla suunnitelmataloudella työn tuottavuuden parantaminen on edelleen mahdollista, jatkaen siitä, mihin se kapitalismilta tyssäsi, sen törmättyä omien talouden lakiensa asettamaan rajaan.

Toisaalta nyt kapitalistiset markkinat ovat sulkeutumassa ja on sama tuotetaanko tavara suur- vai pienteollisuudessa, se pitää kuitankin realisoida kapitalistisilla markkinoilla, jotka eivät ole enää toimintakykyiset.

Tähän ajatukseen sisältyy kyllä elementtejä, joita suuri Massoni voi käyttää ja lähteä ajaman maailmaa takaisin 50-luvulle, mutta sillä on voima sen asian toteuttamiseen.
Uusi aloitus alhaiselta työn tuottavuuden tasolta mahdollistaisi sykkivän talousjärjestelmän käytön, mutta silloin maailmasta pitäisi pystyä hävittämään jo kerran hankittu tietotaito.

Pohjanmaan pienteollisuuden harjoittajien kannattaa nyt kyllä lähteä irrottelemaan itseään siitä kokoomusvetoisesta maailmasta ja katsottava, millaisena maailma heille avautuu suunnitelmataloudessa.
Se on kuitenkin ainut, joka vielä toimii ja tuottaa kansalaisille elintarpeet.

Käyttäjän impivaara kuva
Tiera Laitinen

Jos tuotanto kasvaa samalla kun tehdyn työn määrä vähenee, eikö se ole hieno asia? Juuri se on aina ollut ihmisten unelma: mahdollisimman paljon hyvinvointia mahdollisimman vähällä vaivalla. Kun tehtyjen työtuntien määrä on vähentynyt nollaan ja koneet tuottavat silti kaikille riittävästi ruokaa ynnä muita tarpeita, yhteiskuntamme on saavuttanut tilan, jota Raamatussakin kuvaillaan: siellä sitä kutsutaan paratiisiksi.

Jos joku työtä kaipaa, voi mennä vaikka kuokalla ojaa kaivamaan. Ja ojan valmistuttua täyttää sen lapiolla. Yhteiskunnan ongelma ei ole työn väheneminen, vaan se, miten jaetaan oikeudenmukaisesti se hyvinvointi, jota työstä entistä vähemmän riippuvainen tuotanto tuottaa.

Käyttäjän anttipesonen kuva
Antti Pesonen

Markus Räsäselle:
"Siis mistä löytyisi se poliittinen voimatekijä, kun kaikki pienteollisuuden ukot äänestävät sitä suurteollisuuden kokoomusta ja se suurkapitaali näin määrää asioista, juuri näin edukseen, mikä nykytilaan asiat on vienyt."
-Poliittisen voimatekijän on noustava olemassa olevasta tarpeesta ja saatava
kansalaisten luottamus - jos ja kun aiotaan muutoksia tehdä. Mistä se sitten löytyy? Vaikkapa täältä http://www.ipu.fi/

Maailmaa ei voi viedä taaksepäin. Tulevaisuus on parempi tai huonompi paljolti tehtyjen valintojen takia. Jotta valinnat olisivat kestäviä, olisi avoin julkinen keskustelu ja aidon kansanvallan lisääminen välttämätöntä.

Tiera Laitiselle: "Jos tuotanto kasvaa samalla kun tehdyn työn määrä vähenee, eikö se ole hieno asia?"
-Kyllä.

"Yhteiskunnan ongelma ei ole työn väheneminen, vaan se, miten jaetaan oikeudenmukaisesti se hyvinvointi, jota työstä entistä vähemmän riippuvainen tuotanto tuottaa."
-Juuri näin. Oman avaukseni tarkoitus oli nostaa esille juuri tätä kysymystä.
Painotin työtuntien vähenemistä ja samanaikaista tuotannon kasvua, koska meille on syötetty käsitys, että kasvu on työllisyyden ja sitä kautta hyvinvoinnin tae. Ei se ole sitä kuitenkaan ollut.
Jakamisen ongelman haluavat sivuuttaa ne, jotka sanovat kasvun voivan olla notkahduksia lukuun ottamatta jatkuvaa.

Oma lukunsa on se, että ihmisen toiminta on riippuvainen luonnon kestokyvystä http://www.anttipesonen.fi/2009/01/talouskriisin-t...

Toimituksen poiminnat