Antti Pesonen Tasapainoa etsimässä

Kriisejä ja ratkaisuja

Vaalien lähestyessä eurokriitikoista ei ole pulaa. Sosiaalidemokraattien eurovaaliehdokkaaksi ryhtynyt toimittaja Timo Harakka totesi muutama päivä sitten, että " EU on ajettu niin syvään kriisiin, että jokainen vastuullinen henkilö on eurokriittinen".

Kuten usein on todettu, pelkkä kritisointi ilman ratkaisuehdotuksia on tyhjää. Kritiikistä tulee "kritiikkiä", yleistä tyytymättömyyden ilmaisua ja näennäisratkaisujen esittämistä. Perussuomalaisittain ei olla "euroon sitoutuneita", mutta ei myöskään vaadita siitä eroamista. Toiset puhuvat hurskaasti EU:n demokratisoinnista ja jättävät kertomatta, mitä tuo demokratisointi käytännössä tarkoittaisi ja kuinka se olisi mahdollista.

Samalla demokratiavaje syvenee koko ajan eurokriisillä perusteltujen poikkeusvaltuuksien myötä.

Kirsikaksi kakun päälle vastustetaan unionin muuttumista liittovaltioksi, eli jo tapahtunutta tosiasiaa - vastustetaan menneisyyttä. Toivotan näille liittovaltio"kriitikoille" onnea ja jaksamista.

Jos unohdetaan tämä "kriittisyydellä" leikkiminen (jota voisi halutessaan myös populismiksi kutsua), on mahdollista päästä kiinni todelliseen ongelmien hahmottamiseen ja ratkaisujen etsimiseen.

Demokratian puute, päätöksentekovallan etääntyminen kansalaisista ja siirtyminen talouseliitille on helposti nähtävissä. Finanssikriisin laukaisema talouskurimus ja sen tuottamat sosiaaliset ongelmat ovat polttavan ajankohtaisia. Samaan aikaan on kehkeytymässä monimuotoinen maailmanlaajuinen ympäristökatastrofi, jonka torjuntaan vallanpitäjillä ei vaikuta riittävän mielenkiintoa eikä voimavaroja, vaikka keinot olivat jo olemassa. Kaikki nämä ongelmat ovat globaaleja. Kaikki nämä ongelmat kietoutuvat yhteen. Myös niiden ratkaisut kietoutuvat yhteen.

Euroopan unionin olemassaoloa on perusteltu sillä, että se on riittävän suuri foorumi esimerkiksi ympäristöongelmien ja suuryritysten vallan suitsimiseen. Saatujen näyttöjen pohjalta on kuitenkin syytä kysyä, onko EU osa ongelmaa vai ratkaisua.

Ympäristökysymysten hoito unionissa on suuryritysten menestyksellistä viivytystaistelua: mahdollisimman vähän ympäristön hyväksi, mahdollisimman myöhään. Lyhyen tähtäimen voittojen maksimointi käy kaiken muun edellä.

Eräs talouskriisin ja samalla demokratiavajeen avainkysymyksistä on upotettu syvälle unionin ytimeen: Euroopan unionin sopimukset kieltävät unionimailta suoran keskuspankkirahoituksen. Oikeus rahan luomiseen on ojennettu hopeatarjottimella liikepankeille, jotka lainaavat rahaa jäsenmaille hyväksi katsomallaan korolla. Samalla liikepankit ovat saaneet käytännössä veto-oikeuden jäsenmaiden poliittisiin päätöksiin.

Finanssikriisin horjuttamat liikepankit vaativat noita samoja maita takaamaan oman toimintansa ja sosialisoimaan tappionsa. Liikepankeilla on jo pitkään ollut rajaton luottopiikki auki, mutta olemattoman vähän kiinnostusta työllisyyden ja ympäristön vaatimiin pitkän tähtäimen investointeihin. Niitä kiinnostavat vain nopeat voitot.

Mitä järkeä tässä on?

Järki löytyy tietysti edesvastuuttoman ja korruptoituneen eliitin välittömistä eduista. Viestintätoimistojen parhaat kyvyt ovat ahkeroineet pitkää päivää ja värittäneet mustaa valkoiseksi, selittäneet nykyisen tilanteen säilyttämisen välttämättömyyttä. EU on rauhan tae, EU:n ainoa vaihtoehto on äärinationalistinen Impivaara - ja niin edelleen. Noiden hokemien kaiuilla pyritään varmasti täyttämään myös seuraavien vaalien keskustelutila.

Oman valuutan - Suomen tapauksessa sen puuttumisen - merkitys on nähtävissä kipeästi päivittäin. Eurosta irtautuminen on välttämätöntä, mutta sen lisäksi on luovuttava myös euroon kuulumattomia jäsenmaita sitovasta suoran keskuspankkirahoituksen kiellosta. Suomessa on runsaasti tekemätöntä työtä ja pitkällä tähtäimellä välttämättömiä investointeja, jotka oma raha ja itsenäinen rahapolitiikka mahdollistavat.

Suomesta löytyy uusiutuvan energian ja ylipäätään luonnonvarojen kestävän käytön osaamista, jota ei voitu ottaa täysimittaisesti käyttöön kahdesta syystä: liikepankkien kiinnostus pitkällä aikavälillä välttämättömiin investointeihin on olematonta, ja vapaan liikkuvuuden maailmassa saastuttava tuotanto pysyy kilpailukykyisenä - näennäisesti halpana - koska se voi vaihtaa maata tarpeen mukaan. Oman rahan käyttöönoton ohella on syytä harkita kansallisen hiiliveron asettamista muualta tuotaville tuotteille niiden hiilijalanjäljen mukaan. Monikansallisten yritysten etuja vahtiva EU ei tällaiseen päänavaukseen pysty, olipa tarve kuinka polttava tahansa.

Ratkaisuja on lähdettävä etsimään paikallisesti - pallo on muutettava pala kerrallaan, yhteistyössä, koska globaali täyskäännös esimerkiksi ilmastoasioissa ei vaikuta mahdolliselta. Paikallisia onnistumisia ja myönteisiä esimerkkejä tarvitaan. Saastuttamisen verottamisen ohella kansainvälistä kauppaa on muokattava reilummaksi myös työntekijöiden oikeuksien osalta. Halpatuotantomaiden edullisuus perustuu pitkälle työntekijöiden oikeuksien polkemiseen. Kaupan tulee perustua reiluuteen ja kestäviin rakenteisiin eikä nykyiseen tapaan pienen keinottelijajoukon omaisuuden kasvattamiseen hinnalla millä hyvänsä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (50 kommenttia)

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

"Saastuttamisen verottamisen ohella kansainvälistä kauppaa on muokattava reilummaksi myös työntekijöiden oikeuksien osalta."

Ay-osaajat tekevät tätä tärkeää oikeudenmukaisuustyötä.

Susanna Kaukinen

Mielestäni, Soinin retoriikkaa poikkeuksellisesti lainatakseni: "Missä kapitalismi, siellä AY". Ammattiyhdistystoimintahan on työväen viimeinen linnake, kun järjestelmä ei pidä työväestä huolta.

Ikävästi Suomessa vahva syndikalismi on aiheuttanut myös ongelmia. Omalta osaltani toivon, että AY löytää sielunsa ja sydämensä ja osallistuu vielä Suomessakin myös työtä vaille jääneiden oikeuksien puolustamiseen ja kamppailee nollatuntisopimuksia ja muita tällaisia kohtuuttomuuksia vastaan.

Suomen AY vastustaa perustuloa - asia, jota voidaan pitää hyvin murheellisena ja erheellisenä linjauksena, jolla puolustetaan omaa linnaketta kansan hyvinvoinnin kustannuksella.

Kaikista näistä puutteista huolimatta kuulun itsekin ammattiliittoon, kuten n. 75% kaikista muistakin suomalaisista työtä tekevistä, koska me tarvitsemme joukkovoiman, joka puolustaa meidän työolojamme työnantajien sanelua vastaan.

Olen hyvin kriittinen ammattiyhdistysten toimintaa kohtaan, mutta näen, että nykymaailmassa niitä ilmankaan ei pärjätä. Henkilökohtaisesti peräänkuulutan heidän osaltaan huomattavasti voimakkaamma vastuuta yhteiskunnasta laajemminkin kuin vain hyvätuloisen työväen palkkojen korottamisen osalta.

Käyttäjän anttipesonen kuva
Antti Pesonen

Siis ensin eroon eurosta ja sen jälkeen koko unionista.

Kansalaisaloite tai muu lakialoite kansanäänestyksen järjestämiseksi EU:sta irtautumisesta tarvitaan. Se mahdollistaa laajemman julkisen keskustelun EU-jäsenyyden vaihtoehdoista.
Ja keskustelu syventää tietoisuutta siitä, että meillä on parempia vaihtoehtoja kuin nykyinen umpikujapolitiikka.

Susanna Kaukinen

Tässäpä juuri aivan oikeat ajatukset!

Käyttäjän SimonWahlroos1 kuva
Simon Wahlroos

Entäs sitten kun sillä aloitteella pyyhitään hanuria ja toiminta jatkuu entisellään?

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Suomen markan historia on niin devalvaatiopitoinen, että se selittää osaltaan keskiluokankin kiinnostusta pitäytyä euroon ainakin vielä toistaiseksi. Monilla on ihanteena se, että Suomi ottaisi markan käyttöön "tasoittaakseen suhdannevaihteluita", mutta kaikki eivät tähän ihanteeseen usko ja jos markan tie tasoitetaankin putoamaan jatkuvasti euroon verrattuna alaspäin, se johtaa kohoavaan inflaatioon. Inflaation suurimmat harmit koituvat niille, joiden omaisuutta ei ole suojattu asuntovarallisuuteen tai maaomaisuuteen, eli käytännössä vähävaraisille.

Latinalaisen Amerikan Venezuela on esimerkkinä siitä, miten tällainen kehityskulku on vähitellen rapauttanut omaisuudensuojan, sananvapauden, markkinatalouden toiminnan ja demokratian:

http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1539...

Tilapäisiksikin tarkoitetut valuuttakontrollit ja hintasäännöstelyt ovat erittäin hälyttäviä merkkejä tällaisella tiellä.

Käyttäjän anttipesonen kuva
Antti Pesonen

Nykyään on käytössä valuuttojen kellutus, eli niiden arvo suhteessa muihin valuuttoihin muuttuu suuntaan tai toiseen ilman devalvaatio- tai revalvaatiopäätöksiä.

Mitä tulee markan historiaan, niin 1990-luvun alun lama pakkodevalvaatioineen oli suurelta osin seurausta valmistautumisesta EU-jäsenyyteen. Muitettakoon, että Suomi noudatti EY:n (EU perustettiin vasta möhemmin) määräyksiä vuodesta 1989 lähtien.

Venezuelaa parempia ja läheisempiä malleja löytyy Suomelle muista Pohjoismaista.

Yksi perimmäinen kysymys on, arvelemmeko, että Suomen ja suomalaisten asiat tulevat paremmin hoidetuiksi Brysselistä, Frankfurtista ja Pariisista käsin kuin omin voimin? Olen kuullut komentteja, että "on hyvä, että asioista päätetään Brysselisssä, kun meillä on niin huonot päättäjät".
Kuitenkin etsimällä varmasti löytyy osaaviakin ihmisiä, joille maan ja sen ihmisten etu - kansainvälistä yhteistyötä ja laajempien kriisin ratkaisemiseen vaikuttamista unohtamatta - on keinotteijoiden ja suuryritysten etuja tärkeämpi.

Käyttäjän MikkoKotiranta kuva
Mikko Kotiranta

Antilla on melkoiset spekuloinnit ja niille löytynee muutakin katetta kuin IPU:n nettisivujen salaliittoteoriat? Esim. dokumentteja arkistoista tai eduskunnan päätöksiä?

Käyttäjän anttipesonen kuva
Antti Pesonen Vastaus kommenttiin #18

Jos viittaat siihen, että Suomi on noudattanut EY:n määräyksiä jo vuodesta 1989, niin tuolloin antoi Holkerin hallituksen oikeusministeri Louekoski kaikille ministeriöille määräyksen, että kaikki uusi lainsäädäntö on valmisteltava ottaen huomioon EY:n määräykset.
Asiasta on aikanaan kirjoitettu ainakin Helsingin Sanomissa.

Käyttäjän MikkoKotiranta kuva
Mikko Kotiranta Vastaus kommenttiin #20

Täysin mahdollista että lainsäädännön sopeuttaminen EY:n mukaisesti on käynnistynyt jo 1989 ja sehän olisi tehty jo ETA-sopimuksenkin mukaan.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #18

Mikko, en tiedä mistä saat päähäsi tällaista, koska tosiasia on, että Antti on ehkä parhaiten Suomen historiaa näiden asioiden osalta tunteva henkilö.

Käyttäjän ReinoToivanen kuva
Reino Toivanen Vastaus kommenttiin #25

Susanna, taitaa olla niin, että Jorma Jaakkola, Antti Pesonen ja Toimi Kankaanniemi tässä blogistanissa ovat ne parhaiten näitä asioita tuntevat. :)
Ja heistä Kankaanniemi "toiminnan tasoltakin".

Miksi he eivät muuten keskustele juurikaan täällä näistä asioista?

No Toimin ja Jorman "keskustelua" olen nähnytkin, olikohan Jorman blogissa?

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #40
Käyttäjän ReinoToivanen kuva
Reino Toivanen Vastaus kommenttiin #42

Jorma, tuota keskustelua muistelin lukeneeni.

Anteeksi, että muistin blogin väärin.

Itse blogiin: en kyllä tiedä, miten tämä EU/ Emu-asia saataisiin eteenpäin.

Nykyisessä tilanteessa en pysty näkemään kuin umpikujan. Eli siteemme EU: hun ja euroon vain lujenevat.

Tämän hallituksen aikana ei tule tapahtumaan mitään, tuskin seuraaavankaan. Riippuu tietenkin sen kokoonpanosta.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #44

Tiedon jakelu kansalle ja julkinen keskustelu on ainoa keino.

Tämän seurauksena parhaassa tapauksessa voisi nykyinen hallitus erota laittoman toiminnan toteuttajana.
Pidettäisiin uudet eduskuntavaalit ja eduskunta toteaisi Suomen laki 1992 II-kirjaan kirjoitetun perustuslain olevan edelleen voimassa.

Tosin tuomioistuinlaitos voisi valtiopetos-käsittelyssä todeta saman asian.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin Vastaus kommenttiin #78

Jorma Jaakkola: " Pidettäisiin uudet eduskuntavaalit ja eduskunta toteaisi Suomen laki 1992 II-kirjaan kirjoitetun perustuslain olevan edelleen voimassa. "

Tilanne on kuitenkin se, että tuosta hetkestä alkaen jokainen perustuslain muutos, mukaanlukien viimeisin, joka toi sinne kirjauksen EU-jäsenyydestä ja kansalaisaloitteet, on säädetty eduskunnassa perustuslain säätämisjärjestyksessä ja tässä välissä käytyjen eduskuntavaalienkaan legitimiteettiä ei ole kiistetty esim. vaalivilppiin vedoten. Jos tässä välissä tehtyjä perustuslain muutoksia halutaan kumota, se vaatii myös perustuslain säätämisjärjestyksen, eli 2/3 enemmistön kahdessa peräkkäisessä eduskunnassa tai kiireelliseksi julistamista varten 5/6 enemmistön.

Uusiin eduskuntavaaleihin ei ole muutenkaan lohduttoman pitkä aika, enää puolitoista vuotta.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #79

Perustuslain muuttaminen laittomasti on valtiopetos.

Kun perustuslakia muutetaan laittomasti, onko laiton muuttaminen eli perustuslain EY-mukautus silloin laillista?

Siis voitiinko 27.10.1992 ETA-lailla vain - 2/3 enemistöllä - Hallitusmuodon 1 ja 2 pykälistä tehdä sisällöltään valtiosääntöoikeudellisesti merkityksettömiä pykäliä?

Ei voi, joten ne ovat jääneet voimaan.

Tämän voi oikeuskin todeta valtiopetoskäsittelyssä.

Kaikki perustuslain muutokset, mitä 27.10.1992 jälkeen on tehty, ovat laittomia.

Laillisesti tehtyjä perustuslain muutoksia ovat olleet määrävähemmistösäädösten purkamiset, mutta niillähän ei voi perustuslain sisältöä muuttaa, kuten vuonna 1992 ETA-lain ja vuonna 1994 EY-lain hyväksymisessä laittomasti eli valtiopetoksellisella tavalla tehtiin.

Premissit 27.10.1992 ja 18.11.1994 olleille äänestyksille ovat väärät, joten kaikki ko. äänestyksistä seuranneet perustuslain muutokset ovat olleet laittomia eli valtiopetoksellisia.

Kyseisistä äänestyksistä seuranneet Hallitusmuodon 33 §:n ja Valtiopäiväjärjestyksen (VJ) 54 §:n rukkakset 10.12.1993 ja VJ 54 §:n edelleenrukkaus 31.12.1994 sekä perustuslaki 2000:n voimaansaattaminen ovat siis olleet laitonta, vaikka ne on tehty vaikeutetussa perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Siis laittomuudesta seuraava laittomuus ei ole laillista.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin Vastaus kommenttiin #80

Katsoin Finlexistä tiedot 818/1992:sta, joka ilmeisesti on tärkein kritiikin kohteena oleva laki ja sen mukaan kyseinen laki olisi säädetty silloisen valtiopäiväjärjestyksen 67§:n mukaan, eli perustuslain säätämisjärjestyksessä. Ks.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1992/19920818

Haluaisin tietää, onko tämän tai jonkun muun lain kohdalla käynyt niin, että olisi säädetty perustuslain säätämisjärjestystä vaativat lait tavallisella lailla ja sitten tehty hallinnollisia toimenpiteitä tällaisen lain mukaan tai onko vaalivilpin tai muun laillisen syyn vuoksi syytä epäillä jonkun eduskunnan toimineen ilman Suomen kansalta saatua mandaattia?

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #83

Kiitos Mikko Nummelin kysymyksestä!

Laki 818/1992 on säädetty voimaan laillisesti. Tulen kertomaan asiasta tarkemmin, kunhan selvitykseni valmistuvat.

Kyseinen laki säädettiin laman varjolla laittomaksi tieksi ETA- ja EY-lakien hyväksymiseksi.

Mutta kyseisellä VJ 69 §:n rukkauksella ei olisi kuitenkaan voitu voimaansaattaa ETA-lakiesitystä HE 95-1992 eikä EY-lakiesitystä 135-1994, sillä 2/3 enemmistöllä ei voi yksillä valtiopäivillä muuttaa Hallitusmuodon sisältöä.

Molempien jäsenyyksien voimaansaattamisissa tapahtui valtiopetoksia, koska Hallitusmuodon pykälistä tuli kuolleita eli valtiosääntöoikeudellisesti merkityksettömiä pykäliä.

Lain 818/1992 taustalla oli jo Holkerin hallituksen oikeusministeri Tarja Halosen antama lakiesitys. Se oli eduskunnassa esillä helmikuussa 1991, siis noin kuukautta ennen vaaleja.
Lakiesitys jäi lepäämään yli vaalien, mutta syksyllä 1991 se ei enää kelvannutkaan demareille, vaan halusivat aivan uuden pidemmälle menevän lakiesityksen, koska he halusivat poistaa Valtiopäiväjärjestyksen määrävähemmistösäädökset.

Selvitystäni varten olen käynyt läpi 14 tuhatta sivua Valtiopäivät-1991 kirjoja, joista olen skannannut tärkeimmät kohdat sähköiseen muotoon.
Näitä ei nimittäin vielä silloin ole laitettu finlexiin.

Kun saan lähihistorian selvitykseni valmiiksi, herätän kansalaiset todellisuuteen.
Vuosina 1992-1994 tehtiin todistettavasti neljä valtiopetosta, siis Hallitusmuodon muuttamista laittomasti kuolleiksi kirjaimiksi.

Viimeinen löytöni on tämä EY-jäsenyyssopeutukseen liittyvä valtiopetos:
Suomen Pankin toimivallan siirto rahalailla hallitukselle (koskien markan ulkoisen arvon päätösvaltaa).

Kysymyksessä on toimivallansirto, joka olisi edellyttänyt Hallitusmuodon muutosta ja 5/6 kiireellisyysenemmistöä.

Selvitystäni odotellessa kannattaa syventyä näihin:

http://jormajaakkola.fi/perustuslain%20EY-mukautus
ja
http://jormajaakkola.fi/EY-mukautuksen%20historia

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin Vastaus kommenttiin #84

Edilexistä löytyy HE 95/1992 kohdalta:

http://www.edilex.fi/he/19920095#OT730

" Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä ja 69 §:n 1 momentissa määrätyllä tavalla, säädetään: ... "

eli taas senhetkinen, eli ei vielä 818/1992 mukainen perustuslain säätämisjärjestys mainitaan. Toteutuiko tämä kyseisen hallituksen esityksen osalta sikäli kun se hyväksyttiin?

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #85

Valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n 1 momentin rukkaus (28.8.1992/818) hyväksyttiin kesäkuussa 1992 ja Euroopan talousalueen perustamissopimuslakiesitys HE 95-1992 annettiin vasta sen jälkeen.

Vertaillaanpa tekstejä:

Valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n 1 momentti ennen rukkausta:

“69 § 1 mom

Ehdotus, joka koskee Suomen ja ulkovallan väliseen sopimukseen sisältyvien lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymistä, sisältyköötpä rauhansopimukseen tai muuhun valtiosopimukseen, käsitellään 66 §:n mukaan sekä, mikäli asia koskee perustuslakia, noudattamalla, mitä 67 §:n 1 momentissa on säädetty. Älköön kuitenkaan lakiehdotusta näissä tapauksissa jätettäkö lepäämään.“

Muutettuna kesäkuussa 1992:

”Lakiehdotus rauhansopimukseen tai muuhun valtiosopimukseen sisältyvien lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä käsitellään 66 §:n mukaan. Jos asia koskee perustuslakia, lakiehdotus on kuitenkin kiireelliseksi julistamatta hyväksyttävä kolmannessa käsittelyssä päätöksellä, jota on kannattanut kaksi kolmasosaa annetuista äänistä (28.8.1992/818).“

Tietolähde: Suomen laki.

Minkä eron huomaat?
Mitä oleellista rukatusta tekstistä oli jätetty pois?

ETA-sopimus eli HE 95-1992 hyväksyttiin tiistaina 27.10.1992 jo kesäkuussa rukatulla säätämisjärjestyksellä (28.8.1992/818) eli VJ 67 §:n edellyttämän 5/6 kiireellisyysenemmistövaatimuksen sijasta vain 2/3 enemmistöllä.

Samoin hyväksyttiin EY-liittymislakiesitys HE 135-1994 18.11.1994 vain 2/3 enemmistöllä.

Lisään vielä taustaa lakiin 28.8.1992/818 johtaneesta lakiesityksestä HE 234/1991:

Eduskunnan silloisen perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 7/HE 234/1991), nimenomaan koskien esityksen kohtaa VJ 69 §:n muutoksesta on minimaalinen. Valiokunta hyväksyy muutosesityksen lyhyimmällä mahdollisella lausunnolla: “Kuten hallituksen esityksessä.“

Näin vähäeleisesti poistettiin maininta pykälästä 67, eli määräykset menettelystä, kun poikkeuslaki vaikuttaa perustuslakeihin. Siis vaikeutetusta perustuslainsäätämisjärjestyksestä.

Samalla muutoksella perustuslakeihin vaikuttava poikkeuslaki voitiin irrottaa omaksi erilliseksi päätökseksi, jossa riitti poliittisen määräenemmistön päätös.

Miksi perustuslkivaliokunnan lausunto oli minimaalinen?

Siksi, että Holkerin hallituksen oikeusministeri Tarja Halonen oli antanut jo helmikuussa 1991 määrävähemmistösäädösten purkuesityksen, joka jäi lepäämään yli vaalien. Se ei kuitenkaan enää syksyllä 1991 lepäämässä olleena kelvannut oppositiossa olleille demareille, vaan HE 234-1991 tuotiin eduskuntaan "puun takaa".

Halosen esittämä lakiesitys hyväksyttiin kuitenkin (jo) 17.1.1992, jolloin eduskunta menetti määrävähemmistövaltansa.

Tulen tekemään näistä dokumentoidun selvityksen.

Susanna Kaukinen

On erittäin kaukaa haettua, että tuodaan Venezuelan tähän keskusteluun. Mitään tuollaista ei ole esitetty. Oma raha vaatii sen vastuullista käyttämistä ja tuollainen hölmöily sen kanssa johtaa kaikenlaisiin ongelmiin, vastaavalla tavalla kuin EU:n hölmöily Eurokriisin suhteen. Eurooppalainen rahapolitiikka on ollut ihan yhtä harkitsematonta, mutta toisella tavalla.

Kannattaa tuon Venezuelan suhteen muistaa, että USA tekee maalle kaiken mahdollisen kiusan, minkä vain osaa ja on todennäköistä, että jonkin sortin valuuttasota on meneillään, millä koetetaan vaikeuttaa Venezuelan taloudellista tilannetta kaikin keinoin.

USA:lle on sietämätöntä, että sen naapurissa on maa, jossa osuustoimintaa on tuettu. USA:n agendalla on ainoastaan rahan ja vallan keskittäminen harvainvallan käsiin, joka kökkii 1%:n joukoissa.

Tämä taloudellinen sodankäynti on vanhaa historiallista perua kylmän sodan ajalta. Me voimme välttyä tällaisen kohteeksi joutumiselta sillä, että pidämme kaikkiin maihin hyvät välit ja palaamme rehelliseen puolueettomuuspolitiikkaan, joka on aiemminkin ollut Suomen taloudellisen menestyksen kulmakivi.

Käyttäjän KristinaKalliojarvi kuva
Kristiina Kalliojärvi

Kansalaisaloite on jo tekeillä ja tulossa ensi keväänä. Toivottavaa olisi, ettei se tällä kertaa kaatuisi EU-vastaisten tahojen nurkkakuntaisuuteen. Viimeksihän sen nimienkeruu jäi alle tuon 50 000 allekirjoituksen nimenomaan siksi, että monet EU-vastaiset tahot eivät lähteneet yritystä tukemaan ilmeisesti vain sen takia, ettei se ollut lähtöisin "omasta leiristä". Toinen syyhän oli tietenkin se jokseenkin rikkumaton hiljaisuus, jolla media tuota aloitetta kunnioitti.

Pitänee tässä yhteydessä muistuttaa myös siitä, kuinka pahasti tuo 50 000 allekirjoituksen ja puolen vuoden määräajan asettaminen haiskahtaa siltä, että kyseessä on valtiovallan taholta jälleen yksi lumedemokratian näennäinen kädenojennus kansalle, joka enää ei pysykään niin passiivisena leivällä ja sirkushuveilla, kuin päättäjien taholta olisi suotavaa. (Johtuen varmaan osittain siitä, että sirkushuveihin alkaa olla yhä harvemmillla varaa, ja joiltakin alkaa jo se leipäkin loppua.) Esim. Venäjällä vaadittu allekirjoitusten määrä vastaavassa kansalaisaloitteessa on suhteutettuna väkimäärään huomattavasti pienempi allekirjoitusten keräämisen määräaika on pitempi.

Susanna Kaukinen

Nurkkakuntaisuudesta on päästävä ja osattava mennä asia edellä. Meillä kaikilla on omat, erilaiset, mielipiteemme, mutta niiden osalta joissa jaamme ajatuksemme meidän on pystyttävä toimimaan s.e. asia etenee.

Tästä syystä on erittäin tärkeää, että näitä asioita edistetään asia edellä ja suuren diplomatian saattelemana. Diplomatia ja erilaisuuden hyväksyminen on avainkysymys näiden hankkeiden onnistumiselle.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Isoimpana kantona kaskessa on kuitenkin valtamedia.

Jos se käsittelisi asiaa tasapuolisesti, ei tarvittaisi edes Persuja allekirjoittajiksi.

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Antilta meikäläisenkin (en oo mikään ruudinkeksijä enkä filosohvi) tajuntaan(ainakin osittain),sekä tunteeseen menevä ja vetoava kirjoitus.
Kiitokset Antille.
Minulla on sellainen tunne ja näkemys, että historialliset työväenpuolueet kyllä omasta mielestään käyvät kamppailua globaalisen talouseliitin pankkimaailmaailmojen kaikkivoipaa valtaa vastaan. Aseena on parhaaksi nähty mukana oleminen. Oiken vai väärin?
Näyttää siltä, että ei ole hyvin mennyt tavisraatajan kokonaiskuvan kannalta. Ei nyt eikä historiallisesti. Tällänen systeemi on vaatinut kansalaisilta raskaat aineelliset ja henkiset veronsa. Koteja on tuhoutunut valtavia määriä. Ruumiita on syntynyt miljoonittain. Aika-ajoin tapahtuvien talouslamojen seuraksien valossa. Joita talouseliitin moraalittomat toimenpiteet ovat aiheuttaneet.
Tässä kohtaa siteeraan mukaellen Yrjö Kallista.
" Tämä siunattu järjestelmä (globaali) markkinatalous perustuu keskinäisen taistelun -eräässä asteessa sitä nimitetään kilpailuksi- perustalle. Se on olemuksellisesti "syö tai tule syödyksi"-periaatteen toteumaa. Se omiaan aktivoimaan voitonhimoista egoismia ihmisessä.
Jokin toinen järjestelmä, joka elintärkeältä osalta rakentuisi yhteistoiminnan ajatukselle, saattais vaikuttaa elvyttävästi ihmisissä piileviin solidaarisuustuntoihin sekä aktivoida myötäelämisen kykyä.
Eräänlainen tendenssivaikutus järjestelmilä on. Mutta siihenpä systeemien vaikutukset rajoittuvatkin. Mutta parhaimminkin toteutettuna tuo tuskin takaa mitään muuta kuin itsensä.
Loppujen lopuksi jokaisesta systeemistä tulee täsmälleen sellainen, millaiseksi sen teemme."

Terv. Aikoinaan 50-luvulla työuransa "tsupparina" aloittanut, Hannes Gebhardin Suomeen luomassa osuustoimintaliikkeessä .

Käyttäjän anttipesonen kuva
Antti Pesonen

Kiitos Teuvo.
Hyvä lainaus.

Minäkin laitan muutaman aihepiiriin liittyvän lainauksen alkuperää mainitematta:
"Raha on joko orja tai isäntä."

"Markkinatalous voi toimia vain säädeltynä."

"Jos teet rahasta jumalasi, se kiusaa sinua kuin paholainen."

Susanna Kaukinen

Rahasta on tullut itseisarvo. Esimerkkinä vaikkapa pikavippifirmat, jotka ovat jo valmiiksi vaikeuksissa olevien ihmisten kimpussa ja nostavat tuhansien prosenttien vuosikorkoja. Nyt kun toiminta kiellettiin, ovat he taas löytäneet siitä porsaanreikiä.

Samat kaverit omistaa myös perintätoimistot ja heti kun maksu myöhästyy sieltä tulee 75€ veloitusmaksu.

Tämä on vain pieni esimerkki maailmasta, jossa me elämme. Pieni nykäre, mutta hyvä kuvaamaan sitä, mihin on tultu. Rahasta on tullut tarkoitus itsessään ja se oikeuttaa mitä tahansa.

Häntä heiluttaa koiraa. Tälle on tehtävä loppu.

Käyttäjän anttipesonen kuva
Antti Pesonen Vastaus kommenttiin #11

Niinpä.
Yleinen näkemys nykymenoon on "Pieleen menee, mutta ei sille mitään voi". Voimattomuuden tunne on hyvin ymmärrettävä.
Kuitenkin, kun nähdään, että muutoksen on tultava, voimme olla jokainen omalta pieneltä osaltamme osa ratkaisua tai osa ongelmaa.

"Mikään hallitusvalta ei pysy pystyssä ilman kansan tukea" sanottiin jo muinaisessa Kiinassa. Ja tuo tuki voi olla kannatuksen lisäksi hiljaista tyytymistä, alistumista pakon edessä tai vaikka kovaa huutamista ja kritiikkiä - mutta ilman todellisten vaihtoehtojen esittämistä.

Muutos nykyiseen menoon tulee tavalla tai toisella. On syytä nähdä, että tarjolla on muutoksia myös vielä huonompaan suuntaan.
Senkin takia kansalaisten herääminen toimimaan oikeudenmukaisemman ja kestävämmän tulevaisuuden puolesta on kovin tärkeää.

Meitä auttaa se yhteinen muistikokemus, että Suomessa(kin) on aiemmin pystytty lisäämään kansanvaltaa ja parantamaan heikoimmassa asemassa olevien asemaa. On siis ollut muutoksen lisäksi myös inhimillistä kehitystä. Joskaan ei mitään taydellistä.
Siksikin uskon, että suomalaiset vielä kääntävät yhteiskunnallisen kehityksen suunnan. Sitä ennen ehtii tulla lisää lunta tupaan.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson Vastaus kommenttiin #15

Mielestäni joitain merkkejä kansalaisten kärsivällisyyden loppumisesta on nähtävillä nyt enemmän kuin vaikkapa pari vuotta sitten. Ne ovat heikkoja signaaleja, mutta esim tämän blogin aihepiiri ja siitä puhuminen tyrmättiin friikkinä vielä 2010-luvun alussa.

Nytkin tulee turpaan, mutta mielestäni taloususkonnon vaaroista varoittelu alkaa myös kantaa hedelmää.

Vai onko tämä vain toiveajattelua?

Käyttäjän anttipesonen kuva
Antti Pesonen Vastaus kommenttiin #34

Tuskin tuo on vain toiveajattelua.
Muutos näkyy myös valtamediassa jollakin lailla.

Suuret muutokset tapahtuvat ensin ihmisten mielissä.

Käyttäjän MikkoKotiranta kuva
Mikko Kotiranta Vastaus kommenttiin #11

Olet vain katkera pikavippifirmoille kun et ole päässyt toimintaan mukaan!

Susanna Kaukinen

Omalta osaltani uskon, että yhteistyö on ainoa tie eteenpäin. Sen takia pidän osuustoiminnan voimakasta tukemista ainoana järkevänä tienä eteenpäin. Rahan ja vallan keskittämisen sijaan meidän on tehtävä voimakkaita toimia niiden hajauttamiseksi ja kansalaisten toimeentulon ja autonomian vahvistamiseksi.

Kallinen on puhunut hyvin viisaita.

Käyttäjän ReinoToivanen kuva
Reino Toivanen

Antti Pesonen, olen henkilökohtaisesti samaa mieltä puolueenne päämäärän kanssa EU-jäsenyyttä ja euroa koskevalta osin.

Myös siitä olen samaa mieltä, että asian eteneminen edellyttäisi yhteistyötä (Kaukinen) eu-vastaisten ja eu-kriittisten välillä.

IPU kai voidaan luokitella eu-vastaiseksi ja PS eu-kriittiseksi puoleeksi. Muut sitten tiedämmekin aikaisemman toiminnan perusteella. Myös Keskusta on aikaisemman historian perusteella eu-myönteinen puolue, samoin nykyiset hallituspuolueet hallitustoimintansa perusteella.

Miten irtoaminen sitten voisi tapahtua?

EU-jäsenyytemme on kirjattu perustuslakiin, jonka muuttaminen edellyttää kahden Eduskunnan hyväksymistä ja 2/3 osan enemmistöä. Ei taida olla sitä kautta mahdollista?

Tiedän, että pidät perustuslakiamme näiltä osin laittomana. Mutta tekniset laillisuusvaatimukset se kyllä täyttänee?

Entäpä euro? Mikäli adressista tulisi totta, ei äänestys Eduskunnassa johtaisi eurosta eroamiseen.
Jos asiasta saisi järjestetyksi kansanäänestyksen, ei sekään nykytiedon pohjalta johtaisi eurosta eroamiseen.

Enemmistö kansalaisista vastustaa tällä hetkellä vain tukipaketteja ongelmamaille.

Siis miten?

Käyttäjän anttipesonen kuva
Antti Pesonen

Hyviä kysymyksiä. Ja tässä ollaan jo oikealla tiellä, siis keskustelussa.
Siitä juuri kiikastaa ja on puhe. Nimittäin keskustelun, avoimen julkisen keskustelun puutteesta.

Tohdin väittää, että jos ja kun suomalaisille voidaan asettaa nenän eteen perustelut eurosta ja EU:sta eroamiselle, enemmistö kansalaisista kannattaa siirtymistä omaan rahaan ja itsenäiseen päätösvaltaan.

Asia olisi helppo selvittää, jos meillä olisi riittävästi valtamediaa antamassa tilaa riittävälle julkiselle keskustelulle.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa on lähinnä näennäiskeskustelua ja ohipuhumista.

Eduskunta tekee päätöksen omaan rahaan siirtymisestä ja EU:sta eroamisesta. Ei kylläkään tämä edskunta. Paljon pitää tapahtua, että seuraavakaan.
Ratkaisevaa on kansalaisilta tuleva paine.
Ja tietenkin kansalaisten tahdon muodostuminen ja sen näkyminen eduskunnassa. Onhan se suorastaan pöyristyttävää, että nykyisessä eduskunnassa ei ole yhtään puoluetta joka olisi tehnyt aloitteita eurosta tai EU:sta eroamisesta.
Kansalaisten parissa noita kuitenkin kannattaa, jos laitetaan riittävä haarukka, 20-80 prosenttia.

Kansalaisaloitteiden suurin merkitys on siinä, että ne pakottavat miettimään asioita ja nostavat myös keskustelua valtamediassakin.
Ja se on aikamoinen merkitys.

Euro- ja EU-jäsenyyden laillisuuskysymyksiin tuskin päästään käsiksi ennen kuin valtarakenne on tyystin vaihtunut.
Joka tapauksessa eduskunta voisi koska tahansa tehdä enemmistöllä päätöksen, että "Suomen jäsenyys EU:ssa on ristiriidassa perustuslaissamme määrätyn Suomen valtiollisen itsenäisyyden kanssa ja sen kanssa, että ylimmän vallan tulee perustuslain mukaan Suomessa kuulua Suomen kansalle. Tämän vuoksi on käynnistettävä toimet Suomen EU-jäsenyyden purkamiseksi".
Tällaista päätöstä ei ole toistaiseksi näkyvissä.
Mutta kansalaiskeskustelunkin takia olisi tärkeää, että tämä asia nostettaisiin esille eduskunnassa.

Tiivistäen kyse on kansalaisten heräämisestä näkemään suunnanmuutoksen tarve ja riittävän monien ryhtymisestä sitä toteuttamaan.
Vaalien kautta.

Pentti Järvi

"nykyisessä eduskunnassa ei ole yhtään puoluetta joka olisi tehnyt aloitteita eurosta tai EU:sta eroamisesta.
Kansalaisten parissa noita kuitenkin kannattaa, jos laitetaan riittävä haarukka, 20-80 prosenttia."

Onko tuollaisia lukuja nähtävissä jossain mielipidetiedustelussa?

Käyttäjän ReinoToivanen kuva
Reino Toivanen

Antti:

"Tohdin väittää, että jos ja kun suomalaisille voidaan asettaa nenän eteen perustelut eurosta ja EU:sta eroamiselle, enemmistö kansalaisista kannattaa siirtymistä omaan rahaan ja itsenäiseen päätösvaltaan."

Minun on hieman vaikeaa yhtyä tuohon väitökseen. Nykyinen hallitus on tehnyt parhaansa euron ja EU: n "autuuden julistamisessa" ja sen tukemisessa. Lisäksi hallituspuolueiden ryhmäkuri tekee suurinta hallaa ajatukselle.
Eniten "takkiaan on kääntänyt" Vasemmistoliitto aikaisempiin kantoihinsa verraten.

Ja mikä olisi se media? Nykyiset valtamediat ovat "hallituspuolueiden käsissä". Ja eivät todennäköisesti osallistuisi tähän tiedottamiseen - ainakaan puolueettomasti.

Siitä olen samaa mieltä, että oma valuutta ja päätösvalta antaisivat Suomelle suuremman liikkumavaran oman fiskaalipolitiikan harjoittamiseen.

Lähinnä Kokoomushan (ja Vihreät) ovat peloitelleet markan arvon romahtamisella ja korkeilla koroilla. Se ei kyllä pidä paikkaansa, vaan valuutan arvon määrittelevät markkinat ja valtion talouden vakaus. Korkeat korot taas johtuivat senaikaisesta tietoisesta talouspolitiikasta (eurokuntoon saattaminen) ja "valuuttaputki", jossa lähinnä Saksa taisi pahiten "pettää" Suomen.

Itse pelkäisin mieluummin sitä, että järkevä talouspolitiikka vahvistaisi markkaa vs euro, mikä ei olisi hyvä Suomen kilpailukyvyn kannalta.

Eli valuutan hyvyys/ huonous ei ole kiinni valuutan nimestä, vaan valtion harjoittamasta talouspolitiikasta ja sen vahvuudesta.

Hirvittää vaan tuo valtion "hirveä" velka, jota tulee koko ajan lisää. Ja olemmekin jo joutumassa/ joutuneet EU: n tarkkailuluokalle.

Jos siihen vielä Suomen luottoluokitus putoaa, se tietää korkojen nousua ja entistä suurempia vaikeuksia taloudessamme.

Käyttäjän anttipesonen kuva
Antti Pesonen

Avoimemman julkisen keskustelun tulokset jäävät nyt arvailun varaan. Turha kiistellä kenen arvailu on oikeampaa.

Väitteet siitä, että enemmistö kansalaisista on EU-ja eurojäsenyyden kannalla, ovat aika tavalla epäilyttäviä, kun avointa julkista keksustelua vaihtoehdoista ei ole. Vastaus myös riippuu kysymyksestä.

Valtion velka on kahle silloin kun se ei ole omaa velkaa.
Tämä on hyvin oleellinen asia.
Oma raha, keskuspankkin ja lainsäädäntö mahdollistavat sen, että valtio ei tarvitse ulkomaista velkaa ollenkaan. Se voi lainata omalta keskuspankiltaan.

Lainaan nyt tähän vähän Itsenäisyyspuolueen eurovaaliohjelmaluonnoksesta:
"Oma raha, itsenäinen keskuspankki ja päätösvalta mahdollistavat, että valtio ei enää velkaannu yksityisille pankeille ja sijoittajille, toisin sanoen velkaannu ulos. Valtion pitää itse luoda rahaa oman keskuspankkinsa kautta ja tarvittaessa velkaantua näin sisäisesti itse itselleen. Liikkeellä olevan rahan määrää pitää säännellä rahapolitiikalla ja verotuksella. Rahaa ei siis keskuspankin kautta pidä lainata tai painaa liikaa.

Luomansa rahan valtio käyttää maan talouden elvyttämiseen, hyvinvoinnin turvaamiseen ja sen lisäämiseen.

Itsenäinen Suomi voi omilla päätöksillään rahoittaa mm. energiajärjestelmän uudistamisen. Yrityksille ja kotitalouksille voidaan myöntää avustuksia tai korottomia tai halpakorkoisia lainoja uusiutuvaan energiaan siirtymiseen. Näin voidaan luoda uutta työtä ja omavaraisuutta ottamalla käyttöön mm. puuenergiaa, biokaasua, maalämpöä, tuulivoimaa ja aurinkoenergiaa. "

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Meidät kaikki halonhakkuulla tai muilla puhdetöillä ruokkiva "oma raha" on vain totalitaristinen harhakuva - jotain Nokian tilalle. Suomen valtio oli parikymmentä vuotta yhden asian eli Nokian liike - se loi monille tahoille ilmaista rahaa, joka on nyt loppu.

Juuri nyt kun pitäisi päästä mukaan, saarnataan irtisanoutumista kansainvälisestä yhteistyöstä. Onneksi jopa persu on niin valveutunut, ettei impivaaralaistumisesta tule mitään.

Käyttäjän anttipesonen kuva
Antti Pesonen Vastaus kommenttiin #37

En nyt tunnista kuka on esittänyt puhdetöitä tai halonhakkuuta.
Totalistarismia kyllä on näkyvissä. Sitähän tämä uusi uljas Suur-Euroopan rakentaminen on. Harvainvaltaa ja kaikkeen puuttuvaa ylikansallista byrokratiaa ja määräysvaltaa.

Kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan nykyistä enemmän. Yhteistyötä voi tehdä vain sellainen, joka päättää itse omista asioistaan.
Alistussuhteet eivät ole mitään yhteistyötä.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Tuo on juuri se kohta, josta olen eri mieltä IPU:n kanssa.

Pankkien toimiminen tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että markkinaehtoisesti rahamäärä kasvaa/supistuu/pysyy samana.

Rahan määrä vaikuttaa suoraan hintoihinkin. Kääntäen tämä tarkoittaa sitä, että jos valtio ohjaa liiaksi rahan määrää niin samalla se määrittelee minkä verran tuotteet maksavat. Norsunluutorninen politbyro-ohjailua suunnitelmatalouden mukaan. Ei minun makuuni.

Markkinaehtoinen (koska me olemme markkinat) hinnanmuodostus on mielestäni parempi.

Käyttäjän anttipesonen kuva
Antti Pesonen Vastaus kommenttiin #46

Jos tuo on ainut kohta, jossa ollaan eri mieltä, niin kovin vähän niitä on.

Kuka on esittänyt, että valtion pitäisi ohjata "liiaksi" rahan määrää?

"Markkinaehtoinen (koska me olemme markkinat) hinnanmuodostus on mielestäni parempi."
'Koska me olemme markkinat' - Hmm. Euro ja ääni tai dollari ja ääni -käytäntö kyllä tekee käsitteestä 'me' aika mielenkiintoisen.

Toimivien markkinoiden tunnuksiksi on sanottu mm., että niillä on paljon ostajia ja myyjiä (kuten vaikkapa oikealla torilla) ja kaikki kustannukset sisällytetään hintoihin.
Nyt ollaan yhä useammin tilanteessa, jossa muutamat suuret tekijät määräävät hinnat ja pystyvät siitämään suuren osan kustannuksista muiden maksettaviksi (vaikkapa ympäristöä tuhoamalle ja teettämällä Bangladeshissä vaatteita 40 dollarin kuukausipalkalla).

Markkinatalous voi toimia vain säänneltynä. Nyt ns. markkinat, eli käytännössä suuryritykset ja suursijoittajat sääntelevät yhteiskuntakehitystä.
Se tämä meno ei pääty hyvin. Ei taloudellisestikaan.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #48

En vain pidä huonon vaihtoehdon (nykyinen eurojärjestelmä) muuttamista toiseen huonoon vaihtoehtoon (tiukasti säännelty rahapolitiikka).

Pankkien osalta pitäisi enempikin mennä siihen suuntaan, että ne ovat itse vastuussa tekemisistään. Näin esimerkiksi pankin hallituksen jäsenille ensisijainen ja täysi henkilökohtainen vastuu tappioista. Olettaisin, että kun yhtiön hallituksen jäsenenä nostelee bonukset ja osinko-optiot niin siinä myös hieman kiinnittää huomiota, mitä kirjanpidossa seisoo - jos siitä joutuu itse myös vastaamaan.

Näin ollen heillä olkoon täysi vapaus luotottaa yrityksiä ja mahdollistaa pankkien mielestä järkevät investoinnit.

Ja ei minulla muutoin ole kovin paljoa erilaisia näkemyksiä IPU:n tavoiteohjelman kanssa, mutta en ole sitä seurannut kovin tarkkaan, ainoastaan näiden talousasioiden osalta.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #46

Mitäs Henri sitten ajattelitkaan asialle tehdä,kun olet kuitenkin oman rahan perään haikaillut?

Vaikka Suomella olisi oma raha niin markkinat sen silti arvottaa eli me.
Se on sitten tämän maan kansalaisista kiinni miten toimimme markkinoiden edessä. Mut ajatuksena oma valuutta mistä päättää jotkut muut (markkinat) eli kaikki muut kuin oma kansa (todellisuudessa..vertaa nyt vaikka eurooppaa 500 milj. vs. 5 milj. Kyllä ne 500 milj. päättää markkinoilla miten 5 milj. saa rahaansa käyttää.) niin ei sitä kyllä omaksi voi sanoa..sitä voi sanoa vain markkinoiden rahaksi.

Mikäli taas markkinoilla tarkoitetaan bankstereita kuten nyt rahasta ja sen määrästä puhuttaessa niin antaisitko tosiaan mieluummin suvereenin valtion toiseksi tärkeimmän asian bankstereiden käsiin,koska itse emme kykene asioita hoitamaan?

Kuvittelin tämän jo olevan toisin niin sinun kohdallasi kuin perussuomalaisten kohdalla. Kuvittelin siis vain väärin..kö?

Jos tämä ei ole sitä alamaisasennetta niin ei mikään.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #53

Vellu, on minulla myös esimerkiksi Yhdysvaltain dollareita ja Ruotsin kruunuja lipaston laatikossa. Suomenkaan oma kansallinen valuutta ei jäisi siten eristyksiin yksinomaan meidän rahaksemme. Päinvastoin, mitä useampi (myös ulkomainen toimija) "ottaa kantaa" tähän valuuttaan, sen oikeammaksi sen arvo muodostuu.

Tämä on kelluvan valuutan erinomainen piirre. Se tasaa automaattisesti suhdannevaihteluita ja toimii ikäänkuin iskunvaimentimet autossa.

On tietysti selvää, että Suomen kansallinen valuutta ei olisi mikään "maailman valuutta", mutta lähtökohtana tärkeämmäksi muodostuu se, että valuutta heijastelee yhden talousalueen (tässä tapauksessa Suomen tasavalta) tilaa. Yhden valuutan alueella toimii esimerkiksi täysi tulonsiirto. Me suomalaiset pidämme legitiimeinä suomalaisina kaikkia, jotka täällä asuu ja elää. Meillä on yhteinen kulttuuri, yhteinen kieli ja yhteiset arvot ja normit.

Näistä syistä on hyväksyttävämpää tehdä tulonsiirtoja vaikka Etelä-Suomesta Pohjois-Suomeen, kuin Suomesta Kreikkaan.

Käyttäjän KajRisberg kuva
Kaj Risberg Vastaus kommenttiin #46

"Pankkien toimiminen tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että markkinaehtoisesti rahamäärä kasvaa/supistuu/pysyy samana."

Jos tuo tarkoittaa sitä, että pankkiluototuksella velka kasvaa vain suhteessa reaalitalouden kasvuun, olet tietenkin täysin väärässä.

"Rahan määrä vaikuttaa suoraan hintoihinkin. Kääntäen tämä tarkoittaa sitä, että jos valtio ohjaa liiaksi rahan määrää niin samalla se määrittelee minkä verran tuotteet maksavat. Norsunluutorninen politbyro-ohjailua suunnitelmatalouden mukaan. Ei minun makuuni."

Ei tämä eroa mitenkään yksityisten pankkien suunnitelmataloudesta. Se jolla on setelipaino, hallitsee norsunluutornia. Demokratia pyrkii kutenkin edistämään tuotantoa ja elintasoa keinottelun sijaan.

"Markkinaehtoinen (koska me olemme markkinat) hinnanmuodostus on mielestäni parempi."

Niin kauan kuin meillä on elinkeinovapaus, markkinat muodostavat hinnat. Monetaarinen inflaatio syntyy ennen muuta kiinteistö- ja arvopaperimarkkinoille, joista vastuussa on yksityinen pankkiluototus. Valtion rahanluonti reaalitalouteen taas ei ole inflatorista. Se on sitä vasta täystyöllisyyden oloissa. Ja jos meillä on täystyöllisyys, miksi valtion pitäisi painaa lisää rahaa? Haluaisivatko äänestäjät sitä?

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Nyt pitää vielä erikseen kehua, pelkkä suositus ei riitä.

Erinomainen kommentti, Toivanen. :)

Käyttäjän ReinoToivanen kuva
Reino Toivanen

Kiitos Henri! :D
Miksihän minä en itse niitä huomaa?????
Vai harjoitteletko edelleen satiiria? :D

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #52

Omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan on aina vaikeampi itse arvioida. Siksi halusinkin osoittaa kehumalla, että osuit naulan kantaan. :)

Toimituksen poiminnat