Puhutaanko puolueettomuudesta?
Ukrainan kriisi syvenee. EU-Suomi on mukana tukemassa EU:n politiikkaa. Se voi tarkoittaa vaikeuksia ensin Suomen kaupankäynnissä Venäjälle ja sitten mahdollisesti muita seurauksia.
Suomen ei pitäisi olla osapuolena Ukrainan kriisissä. Itsenäinen Suomi voisi olla sovittelijana, mutta EU-Suomi ei voi olla.
Silmiinpistävää on se, että Suomen suurissa tiedotusvälineissä ei ole puhuttu mitään siitä, että Suomella olisi muita vaihtoehtoja kuin mukautua EU:n päätöksentekoon. Vai onko joku kuullut puhuttavan uutisissa Suomen puolueettomuuspolitiikasta?
Puolueettomuuspolitiikka tarkoittaa pysymistä suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella. Suomi on nyt yhden suurvaltahankkeen sisällä ja mukana kaikissa kriiseissä ja ristiriidoissa, joihin EU joutuu.
Puolueettomuuspolitiikka hylättiin, kun Suomi vietiin Euroopan unioniin. Puolueettomuus vaatii valtiollisen itsenäisyyden palauttamista, siis irtautumista EU:sta.
Kun toistellaan vaatimusta siitä, että ulkopolitiikassa unionin on puhuttava yhdellä äänellä, jätetään säännönmukaisesti pohtimatta, mitä se tarkoittaa Suomen kaltaisen pienen mutta hyvistä ulkopoliittisista
suhteista riippuvaisen maan kannalta. Suomen vaikutusmahdollisuudet EU:n ulkopoliittisiin linjauksiin ovat suoraan sanoen olemattomat, vaikka jotkut haluavat niihin lapsenomaisesti uskoa. Yhtä naiivia on kuvitella, etteivät Saksan, Ranskan ja Englannin kaltaiset jäsenmaat ajaisi vanhasta muistista omia suurvaltaintressejään EU:sta huolimatta ja osin sen suojissa. Näiden manööverien seuraukset tulevat kuitenkin pienimpienkin jäsenmaiden kärsittäviksi. Tämän vuoksi Suomen ulkopolitiikkaa pitäisi johtaa Helsingistä eikä mistään muusta kaupungista.
EU-Suomi on ajopuu. Missä on julkinen keskustelu maamme tulevaisuuden
vaihtoehdoista
Ukrainan tilanteessa puolueettomuus on moraalittomuuden synonyymi. Väkivallan ja sillä uhkaamisen tuomitsematta jättäminen (koskee kaikkien osapuolten väkivaltaa) on alhaista.
EU:sta on erottava, mutta moraalittomuuteen palaaminen on hylättävä.
Ilmoita asiaton viesti
Antti,
ei puolueettomuuden puolesta ole puhuttu, kun sitä ei ole. Ellei sitten Paavo Väyrysen puheita oteta huomioon.
Pääministeri Katainen sen sijaan vakuuttaa Suomen sitoutumista Ukrainan kriisiin, ilman ehtoja. Mihin se voi pahimmillaan johtaa; siitä vaietaan. Olen koettanut saada siihen vastauksia; turhaan.
Toivon, ettet pane pahaksesi, jos toistan ne tässä. Varsinkin kun ne ovat synkassa blogisi kanssa.
Pohjalainen pääkirjoituksessaan 14.4. katsoo, että kiristynyt tilanne Ukrainassa alkaa lähestyä sotaa.
Tästä herää kysymys: ketkä lopulta sotisivat? Ja voivatko EU-pakotteet laajeta myös EU:n sotatoimiin, ja joutuisiko Suomi niihin mukaan?
Suomi on Lissabonin sopimuksen mukaisesti sitoutunut sotilaalliseen avunantoon minkä tahansa EU-valtion tai valtioiden kohdalla; lyhemmin EU-sotaan. Ukrainalla on niin sanottu lähentymissopimus EU:n kanssa.
Pääministeri Jyrki Katainen (kok) on ilmoittanut, ettei Suomi ole puolueeton, ja että Suomi on sitoutunut ja noudattaa EU:n pakotteita; ilman ehtoja. Meppi-ehdokas Paavo Väyrynen (kesk) on puolestaan vaatinut Suomen irtautumista Venäjän-vastaisista pakotteista; EU-perussopimus antaisi siihen mahdollisuuden. Siinä on selvä näkemysero Suomen puolueettomuus-asemesta.
EU toimii vain sille annetun toimivallan puitteissa; kaikki muu toimivalta on jäsenvaltioilla. EU:lla itsellään ei ole mitään omaa toimivaltaa. Unionin, yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluvan osan, puolustuksen osalta EU:lla on vain täydentävä toimivalta, joka siis vain täydentää jäsenvaltioiden toimenpiteitä.
Tämä taas johtaa kysymykseen siitä, kuka Suomessa päättäisi EU-sodasta; tasavallan presidentti vai pääministeri. Ja muhiiko siinä perustuslaillinen toimivalta-ongelma? Eli niin sanotun kahden lautasen jatko.
Perustuslain 93 pykälä, eli toimivalta kansainvälisissä asioissa, toinen momentti: ”Valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä.”
Ja kolmas momentti: ”Ulkopoliittisesti merkittävien kannanottojen ilmoittamisesta muille valtioille ja kansainvälisille järjestöille vastaa ministeri, jonka toimialaan kansainväliset suhteet kuuluvat.”
Voiko Suomi siis joutua EU:n kautta sodan osapuoleksi pääministerin ilmoituksella? Vai päättääkö tasavallan presidentti Suomen osallisuudesta sotaan myös EU:n kautta, perustuslain 93 pykälän ensimmäisen momentin mukaan: ”Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella.” ?
Joka tapauksessa Suomi kärsisi pakotteista eniten, ja kärsii jo. Ilman, että Suomella on Venäjän kanssa keskinäistä riitaa. Vaarannetaanko 70 vuotta kestänyt yhteiselo ja rauha ja liian kevyesti maailmanpoliisin verukkeilla? Ainakin EU-säännökset tukevat tässä Paavo Väyrysen näkemystä.
Näiden pohdintojen kanssa pakkaa jäämään yksin.
Ilmoita asiaton viesti
Minäkin tutkin hieman pakote asia ja sain tulokseksi tämän:
http://vapaakulkija.wordpress.com/2014/03/16/kuka-…
Ilmoita asiaton viesti
Antti, oliko yya Suomi puolueeton. Eikö tuo puolueettomuus ja itsenäisyyskin ole melko suhteellinen asia? Luuletko Venäjän kunnioittavan itsenäisyyttämme ja puolueettomuuttamme jos se kokee omaavansa intressejä suomen suhteen? Eipä ole kunnioittanut tähänäkään asti ainotaakaan kansainvälistä sopimusta tai periaatetta.
Onhan meillä vaihtoehtoja, mutta ovatko ne parempia kuin nämä nykyiset?
Ilmoita asiaton viesti
Kuka suomalainen täysijärkinen haluaa sotia Eu:n puolesta? Ei varmaan kukaan, kyllä silloin on päässä jotain pahasti vialla.
Ilmoita asiaton viesti
No juurikin noin.Alkoi heti tuon luettuani kehittymään ajatus palauttaa sotilaspassini.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kai kukaan täysjärkinen halua muutenkaan sotia. Sotiahan ei eurooppaan pitänyt tulla. Putin halusi toisin.
Ilmoita asiaton viesti