IPU ja Suomen Venäjä-suhteet
Itsenäisyyspuolue haluaa Suomen valtiollisen itsenäisyyden palauttamista. Siihen sisältyy oman lainsäädännön, oman rahan ja talouspolitiikan lisäksi oma ulkopolitiikka. IPU haluaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjaksi Sveitsin mallisen puolueettomuuden. Se tarkoittaa kaikkien sotilasliittojen ulkopuolella pysymistä ja omaan puolustuskykyyn nojaavaa itsenäistä puolustuspolitiikkaa.
Puolueettomuus on pysymista suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella ja hyvien suhteiden rakentamista kaikkiin suuntiin, erityisesti naapurimaihin.
Itsenäisyyspuolueella on täysi 20 ehdokkaan lista eurovaaleissa. Ehdokkaat ovat sitoutuneet kannattamaan Suomen irtautumista eurosta ja EU:sta sekä torjumaan Nato-jäsenyyden.
IPU:n ehdokkaista kaksi korostaa erityisesti hyvien Venäjä-suhteiden merkitystä. Janus Putkonen on Verkkomedian päätoimittajana tuonut esille toisenlaisia näkökulmia, kuin Suomen valtamedia, jota ei voi kutsua puolueettomaksi Venäjä-uutisoinnissaan. Verkkomedialla on roolinsa vaihtoehtomediana.
Jon Hellevig omistaa merkittävän lakiasiainyrityksen, joka toimii mm. Moskovassa ja jonka asiakkaina on monia suomalaisia yrityksiä. Eri puolilla Eurooppaa asuneella ja kielitaitoisella Hellevigillä on poikkeuksellisen hyvä Venäjän tuntemus.
Putkonen ja Hellevig ovat muiden IPU:n ehdokkaiden tavoin vahvasti Suomen itsenäisyyden ja puolueettomuuspolitiikan takana.
Joillakin nettikommentoijilla näyttää olevan intoa hyökätä IPU:a vastaan ja syyttää sitä venäjämielisyydestä ja jopa – törkeästi ja valheellisesti – pyrkimyksestä liittää Suomi Venäjään. Loanheitossa viitataan em. IPU:n ehdokkaiden myönteisyyteen Venäjään kohtaan.
Onko niin, että olisi parempi pyrkiä huonontamaan Suomen suhteita Venäjään? Onko siitä Suomelle jotakin haittaa, että itärajamme on rauhallinen? Jos suhteita Venäjään halutaan huonontaa, eri puolueista löytyy ehdokkaita, jotka ajavat sitä linjaa. Nato-jäsenyys takaisi suhteiden huonontumisen.
Toistettakoon, että IPU:n tavoite on itsenäinen ja puolueeton Suomi. IPU haluaa Suomelle hyvät suhteet niin Ruotsiin, Viroon, Venäjälle kuin EU:hun ja USA:han. Norjaa unohtamatta. Tämän pitäisi olla selvää tekstiä.
Voin vain allekirjoittaa kaiken tuon. Ja erityisesti tämän: ”Toistettakoon, että IPU:n tavoite on itsenäinen ja puolueeton Suomi. IPU haluaa Suomelle hyvät suhteet niin Ruotsiin, Viroon, Venäjälle kuin EU:hun ja USA:han. Tämän pitäisi olla selvää tekstiä.”
Valitettavasti kaikki muu näyttää Suomessa olevan selvä mutta Venäjän kanssa jostain syystä näytetään tahdottavan ”kränää”, niin kuin sen eräs julkisuuden henkilö hiljattain ilmaisi.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitat: ”Onko niin, että olisi parempi pyrkiä huonontamaan Suomen suhteita Venäjään? Onko siitä Suomelle jotakin haittaa, että itärajamme on rauhallinen? Jos suhteita Venäjään halutaan huonontaa, eri puolueista löytyy ehdokkaita, jotka ajavat sitä linjaa. Nato-jäsenyys takaisi suhteiden huonontumisen.”
Olen itse Nato -myönteinen. Perusteluni ei ole suinkaan se, että haluaisin heikentää suhteita Venäjään. Perusteluni on se, että meillä ei ole nykyään minkäänlaisia reaalisisa edellytyksiä puolustautua mahdollisesesti agressiivista valtaajaa vastaan.
Mitä tulee taloudellisiin suhteisiin esimerkiksi Viron suhteet Venäjään eivät ole juuri muuttuneet Natoon liittymisen jälkeenkän.
Mitä tulee puolustuspoliittiseenasetelmaan USAn suurlähettiläs on juuri tehnyt selväksi esimerkiksi Ruotsille, ettei Nato tule ”ei-jäsenten” hätiin konfliktitilanteessa. Hän on käyttänyt vertausta: Palovakuutusta ei enää voi enää ostaa, kun talo on tulessa.
Vladimir Putin on viimeaikaisilla toimillaan ainakin antanut ymmärtää, että yhtenä hänen tavoitteenaan on Venäjän Imperumin aikaisen alueellisen suurvalta-aseman palauttaminen. Hänen avustajansa ovat suoraan ilmaisseet, että Suomi kuuluu tässä kohdin heidän intressipiiriinsä. Aihetta huoleen tuntuu olevan.
Sen myönnytyksen olen valmis nykytilanteessa tekemään, että itseäni suuresti mietityttää onko asemamme osana nykyisenkaltaista euroa lainkaan parempi kuin vaikkapa osana Venäjää.
Oma vastaukseni on: Ei varmaankaan oleellisesti talouspoliittisesti. Tarkoitan tällä nimenomaan krittisyyttäni eurokraattien taloudenpitoa kohtaan. Varsinkin sitä kuinka tukivarat on todellisuudessa ohjattu suurpankeille sekä aseteolisuudelle. Yhtenä kesksisenä hahmona nykyinen Valtiovarainministerimme Jutta Urpilainen.
Ero on nimenomaan puollustuksellisessa aspektissa: Siinä kuinka alueemme otettaisiin Venäjän kyseessä oleessa haltuun. Todennäköisesti aseellisesti. Etnisin puhdistuksin. Toivottavasti ei sentään.
Siksi oma kantani on, että Suomi olisi parhaassa asetelmassa omatessaan taloudellisen itsenäisyyden ja yhteityökumppanin puolustusliitossa, joka on varta vasten sitä varten perustettu: Puolustamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Olen itse jopa asunut ja käynyt koulua New Yorkissa. Vanhempi tyttäreni kävi alaluokkia lukuunottamatta kaikki luokat amerikkalaista koulua kun asuimme Budapestissä ja Barcelonassa.Joten ei minusta saa mitenkää Amerikan vastaista. Vaikka pitää sanoa, etten millään voi olla tyytyväinen Amerikan hallituksen viime aikaiseen politiikkaan, mutta siinä olen samasaa veneessä ainakin 60%:ia amerikkalaisten kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan!”
1300km rajaa.
Lukumääräisesti pieni kansa.
Alueellisesti suuri maa.
Energiariippuvainen valtio.
Vielä asevelvollisuusarmeija.
Erittäin epämiellyttävä asetelma.
Luulisi vähemmästäkin ymmärtävän että talous- ja sotilaallisten riippuvaisuuksien lisääminen mihin tahansa suuntaan ei ole enää suomalaisten etu.
Miksi emme siis voisi olla itsekkäitä ja katsoa omien hyötyjen perään?
Ilmoita asiaton viesti
Joillakin tuntuu olevan valtava tarve sitoutua johonkin,Nato,EU.. Usko itsenäiseen Suomeen horjuu,eikä tahdo löytyä taistelutahtoa palauttaa itsemääräämisoikeutta. Joku kirjoitti Suomen polvillaan olemisesta Venäjän suhteen. Enemmän tai vähemmän me polvillaan joudutaankin olemaan,mutta diplomatian keinoin me selviydytään,sillä selviytymisestähän tässä on kyse. Suuret maat pyrkivät aina kasvamaan ja varjelemaan etujaan,mitäs niistä meuhkaamaan,kun ei asialle mitään voi.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen on sekä:
Ylläpidettävä hyviä, luottamuksellisia suhteita Venäjään,
että kehitettävä laadullisesti molemminpuoleista kauppaa Venäjän kanssa,
että kehitettettävä toimenpiteitä, jotka poistavat energia ym. riippuvaisuutta Venäjästä ja edistävät omavaraisuutta ja huoltovarmuutta,
että otettava käyttöön Sveitsin kaltainen ultranopean liikekannallepanon puolustusjärjestelmä,
että liityttävä Euroopan puolustusliiton, NATO:n jäseneksi,
että erottava EU:n jäsenyydestä ja otettava oma raha ja keskuspankki käyttöön.
Jos sveitsiläiset olisivat Suomen maantieteellisessä ja historiallisessa tilanteessa, hekin olisivat jo kauan olleet NATO:n jäseniä. He ajattelevat omilla aivoillaan ilman suomaisten sairasta tukholma-syndroomaa.
”Nato-jäsenyys takaisi suhteiden huonontumisen.”
Tämä väite on soopaa.
”Joillakin nettikommentoijilla näyttää olevan intoa hyökätä IPU:a vastaan ja syyttää sitä venäjämielisyydestä ja jopa – törkeästi ja valheellisesti – pyrkimyksestä liittää Suomi Venäjään. Loanheitossa viitataan em. IPU:n ehdokkaiden myönteisyyteen Venäjään kohtaan.”
Tässä asiassa meillä IPU:laisilla olisi todella paljon skarpattavaa. Kommentoijien käsityksille löytyy paljon pohjaa.
Ilmoita asiaton viesti
Allekirjoitan tuosta kaiken muun paitsi Nato-jäsenyyden.
Naton jäsenyys tarkoittaisi määräysvaltamme suhteen aivan vastaavaa painoarvoa mitä EUssa, eli hyvin lähellä ei mitään. Nato on sotilaallisena elimenä vielä epädemokraattisempi kuin EU.
Jäseninä voimme toki esittää mielipiteemme omasta osallistumisestamme tai maaperämme käytöstä Naton operaatioihin, mutta todellisuus on sellainen, että Suomea käytettäisiin Naton strategisiin kokonaistavoitteisiin, missä Suomen etu ei paina yhtään mitään.
Itsenäisenä ja puolueettomana, omaan puolustukseen panostavana, emme muodosta minkäänlaista hyökkäysuhkaa, eikä edes kuvitelmia sellaisesta. Muodostamme silloin turvapuskurin, jota kukaan ei ole halukas ylittämään mihinkään suuntaan.
Natoon perustuva sotilaallinen valmius sen sijaan muodostaa Venäjän puolustuksen kannalta merkittävän uhan, koska sen olisi hajautettava puolustuksensa Baltian lisäksi monin verroin pidemmälle maa-alueelle, jolloin se olisi potentiaalisemmin lyötävissä.
Venäjä ei siis voi edes lähtökohtaisesti sallia tällaisen tilanteen syntymistä, mistä se on moneen kertaan varoittanut. Sama koskee Ukrainaa, jolle USAn maltillisemmat piirit ovat suositelleet aiemmin Suomen noudattamaa puolueettomuuslinjaa.
Listaamistasi asioista löytyy myös se rahoitusratkaisu itsenäisen puolustuksen vahvistamiseen, eli voimme kasvattaa omaa puolustusvälinetuotantoamme tarvittavassa määrin sekä pitää muutenkin huolta puolustuksen riittävistä määrärahoista.
Meille ei kukaan tule tuputtamaan tätä luontevaa roolia, koska se merkitsisi EUn suuruudenhullun poliittisen utopian osittaista puhkeamista. Meidän on otettava se rooli aivan itse ja olen täysin varma, että sille annettaisiin aplodeja seisaaltaan eri puolilta maailmaa.
Ei toki valtapeleihinsä ryvettyneiltä poliitikoilta, mutta rauhantahtoiset kansakunnat ymmärtävät tällaisen itsenäisen ponnistuksen arvon kaikilla mantereilla. Mehän ajamme itsenäisen määräysvallan lisäämistä myös muille jäsenvaltioille, jotta ne eivät olisi uhrattavissa keskushallinnon vaatiman talouskurin alttarilla.
Ilmoita asiaton viesti
”Itsenäisenä ja puolueettomana, omaan puolustukseen panostavana, emme muodosta minkäänlaista hyökkäysuhkaa, eikä edes kuvitelmia sellaisesta. Muodostamme silloin turvapuskurin, jota kukaan ei ole halukas ylittämään mihinkään suuntaan.”
Tämä on Timon uskomusten sokea piste.
1. Suuren kriisin sattuessa pieni liitoutumaton, huonosta varustautunut, eteenkin ilmapuolustuksen suhteen, Suomi olisi suuri riski Venäjälle. Venäjällä olisi kiire ottaa Suomen alue hallintaansa, raskaasti aseistetuksi, todelliseksi puskuriksi. Emme tiedä kuinka lähellä tämä tilanne on todella ollut viime viikoina…
2. Vaikka aivan lähitulevaisuudessa ei todennäköisesti ole uhkaa, on täysin mahdollista, että ”Pyhän Venäjän ikuisten, loukkamaattomien rajojen” palauttaminen tulee ajankohtaiseksi. Kaikki riippuun Venäjän arvaamattomasta sisäpoliittisesta kehityksestä. Kuka voi kieltää tämän mahdollisuuden?
Ilmoita asiaton viesti
1. Juuri tässä tilanteessa nyt olemme ”huonot housussa”, koska Natoon liittymisen aika oli ja meni ajat sitten, jos sitä oli silloinkaan. Jos nyt alamme siirtyä Natoon, kasvatamme perustellusti Venäjän epäluuloa ja sen on ryhdyttävä ennakoiviin toimenpiteisiin, emmekä ole kenenkään puolustettavissa, koska sitä valmiutta ei ole. Valmiuden kasvattaminen tässä vaiheessa siis johtaisi lähes väistämättä hyvin ikäviin seurauksiin.
2. ”Pyhä Venäjä”, kuten muutkin sotilaallista voimaa ihannoivat ovat joutuneet ikäväkseen havaitsemaan, että sotilaallinen interventio saattaa sujua mallikkaasti, mutta ”vastalahjana” saa ikuisen terroririskin. Valtaus voi siis olla helppoa, mutta hallussapito aiheuttaa vain lisää ongelmia. Neuvostoliitto tuli Afganistanin retkeltäkin melko vähin äänin takaisin ja tappiot olivat raskaita.
Ongelmahan tässä on se, että meistä kenelläkään ei ole varmuutta tulevista tapahtumista, joten voimme ainoastaan pyöritellä eri skenaarioita.
En voi itsekään sanoa olevani iloinen nykyisestä asemastamme, mutta en näe muuta vaihtoehtoa, kuin seisoa omilla jaloillaan ja tukea kehitystä, joka olisi suotuisaa niin meistä itään kuin länteenkin. Sekä kylmän että kuuman sodan vaihtoehdot tulevat meille liian kalliiksi.
Ilmoita asiaton viesti
”Natoon liittymisen aika oli ja meni ajat sitten, jos sitä oli silloinkaan. Jos nyt alamme siirtyä Natoon, kasvatamme perustellusti Venäjän epäluuloa ja sen on ryhdyttävä ennakoiviin toimenpiteisiin, emmekä ole kenenkään puolustettavissa, koska sitä valmiutta ei ole. ”
Tämä onkin se ainoa järkevä pointti natovastaisuudessa. Pelko on aiheellinen. Siksi jäsenhakemuus NATO:on on tehtävä ”hyvän sään aikana”, silloin kun ”eihän kukaan meitä uhkaa”. En usko, ettei Venäjällä löydy järkevää asennetta, jos sisäpolitiikka sen sallii. Kyse ei ole ”Venäjän epäluuloista” vaan sisäpoliittista liikkumavarasta. Järkevät kenraalit Venäjän armeijan johdossa näkevät NATO:n täsmälleen samoin kuin minä: se on Euroopan pienten maiden rauhanomaiselle Venäjälle riskitön järjestö.
Näille järkeville venäläisille tahoille Suomi voi aivan 100% varmuudella tehdä ilman epäluuloja selväksi, että NATO-Suomi on rauhanomaiselle Venäjälle hyvä kumppani. Tänne ei hyväksytä vieraita joukkoja tai asejärjestelmiä. Mutta jos Venäjä hyökkää jonkun toisen NATO-maan kimppuun, tilanne muuttuu. Tämän tilanteen täytyy olla Venäjälle hyväksyttävää reaaliteettia. Kenraalit sen hyväksyvätkin. Siksi NATO on rauhaa edistävä liittoutuma.
Mutta Venäjää hallitsee mies joka julkisesti kertoo pitävänsä Neuvostoliiton hajoamista 1900-luvun suurimpana katastrofina, seuraavana Keisarillisen Venäjän kaatumisen jälkeen. Ymmärrättekö mitä tämä tarkoittaa?
Juuri siksi on avoimesti alettava valmistella NATO-jäsenyyttä, nimenomaan avoimesti, Venäjälle avoimesti. Vastalauseet ja uhkaukset huomioidaan, mutta niiden edessä ei ole varaa suudella Putinin varpaita. Putin on pysäytettävä. Venäjää on kannustettava hyväksi naapuriksi, jolle pienten naapurikansojen valtiot ovat yhtä pyhiä, itsenäisiä, omasta puolustuksestaan päättäviä kuin Venäjä.
Siksi olisi myös kiire uudistaa Suomen liikekannallepanojärjestelmä ja tehdä Venäjän mahdolliset agression osoitukset hyvin kalliiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän mahdolliset aggressiot tulevat meille itsellemme vielä paljon kalliimmaksi kaikissa skenaarioissa.
Miksi emme siis käyttäisi sekä Venäjän että Suomen kannalta yhteisiä intressejä vipuvartena itsemääräämisoikeutemme palauttamiseen, jolloin voisimme jatkaa yhteistyötä molemminpuolisen arvostuksen vallitessa?
Länsipuolihan tässä on halvaantumassa energian puutteeseen suhteessa kuluttavaan elämäntapaansa ja Venäjällä sitä on kosolti. Jos nyt on yhtään kauppamiehen vikaa, niin ymmärtää heti ottaa teknologisen lähetin aseman itään ja toimia energiajalosteiden välittäjänä länteen.
Jos muut länsimaat haluavat turmella suhteensa Venäjään, niin käytetään tilausuus hyväksi. Näin Turkki on toiminut kaikessa hiljaisuudessa ja sekös on EUta ja jenkkejä kalvanut. Ukraina vaatii sen verran paljon huomiota, että Erdoganin hallinnon kaatamiseen tähdännyt projekti jäi vähän kesken tässä vaiheessa.
Tuskin Ruotsikaan tänne on kovasti hyökkäämässä, kun on muutama vuosikymmen totuttu jokseenkin yhtenäiseen arvopohjaan. Aika lailla on tosin moraali rapautunut niistä ajoista. Kriisit vahvistavat, mutta jätettäisiin nyt silti pahimmat kriisit kokeilematta.
Ilmoita asiaton viesti
Juhani: Jos IPU psytyisi puolueena napsaamaan ulkopoliittisen linjauksesi tai edes argumentoimaan kuten sinä, niin saattaisin jopa harkita äänestämistä.
Vaikka olen varmasti itsenäisyydestämme hiukan eri mieltä kanssasi mitä olen blogejasi joskus lukenut, niin sinusta huokuu se, ettet ole myynyt itseäsi millekään ideologialle vaan käytät omaa ajatuksenjuoksuasi. Pisteet siitä.
Ilmoita asiaton viesti
Nato-kanta näkyy olevan vaikeimmin yhteensovitettavia asioita ja kantojen erilaisuus on ilmeisesti perua oman historiakäsityksen heijasteista.
Oma käsitykseni perustuu tuhansien eri kulttuureissa tuotettujen kaunokirjallisten niteiden tuottamaan mielikuvaan kulttuurien kehittymisestä ja sen joukkopsykologisista seurauksista ulkoisten tekijöiden paineessa. Ulkoisia tekijöitä löytyy puolestaan hyvin laajalla kirjolla filosofien, historioitsijoiden kuin taloustieteilijöiden tuottamina.
Vallankäytön ulottuvuuksia on mielestäni kohtuullisen helppo ennakoida, koska useimmiten vallan liepeille hankkiutuu sosiaalisesti taitavia, mutta henkisesti täysin keskenkasvuisia henkilöitä, joiden tilannetajun arviointiin sopivin olisi lastentarhan opettajan kokemus. Heillä tosin on harvoin kiinnostusta vaikkapa taloudellisiin tai sotilaallisiin näkökulmiin, mutta psykologisessa mielessä meitä hallitsevat enimmäkseen isokokoiset lapset. Valta turmelee aina ja jatkuva valta lopullisesti.
Valitettavasti viisaus yleensä väistyy, kun voima ja nokkeluus alkavat mitellä keskenään. Niissä kahakoissa omat kyvyt yleensä yliarvioidaan ja vastustaja aliarvioidaan, jolloin lopputulos koituu kaikkien tappioksi.
Suomi kykeni selviytymään viisaan valtion roolistaan paljon nykyistä haastavamman kylmän sodan aikana, lähinnä Paasikiven ja Kekkosen ansiosta. Sen jälkeen meillä ei ole viisaita johtajia ollutkaan, on ollut vain voimakkaita, kuten Lipponen tai nokkelia, joita kuvittelee olevansa suuri enemmistö.
Nokkela tai voimakas voi voittaa useampiakin taisteluja, mutta häviää lopulta sodan. Viisas ei edes aloita, vaan ehkäisee ennalta ne syyt, jotka johtavat sotaan.
Mielestäni IPUn politiikka edustaa kauaskatseista viisautta, minkä näkeminen nokkelan tai voimakkaan kärsimättömällä luonteella on aika vaikeaa.
Harva haluaa elää kaaoksen keskellä, joten harmonisoituminen seuraa jokaista kaaosta. Meille on vain äärimmäisen vaikea tunnustaa, että talousjärjestelmämme hallitsematon vapauttaminen on nykyisen kaaoksen aiheuttaja ja kukin pyrkii nyt parhaansa mukaan sen hallitsemiseen.
Jatkuva kaaos on ainoastaan finanssimarkkinoilla vedonlyöntiä harjoittavien etu. Ja katso, Kenellä meneekään hyvin?!
Arvostan myös Sademaata kovasti hänen perusteltujen mielipiteidensä vuoksi ja hän on yksi parhaista keskustelujen sparraajista tähän saakka. Itse liityin IPUun sen ihmislähtöisen arvoperustan vuoksi, eikä sillä ole sinänsä mitään ideologista painolastia.
Ipu on Suomen menestystä ja tasavertaisuusperiaatteita kunnioittava kansanliike, jossa jokaisen ääntä kuunnellaan. Naton suhteen ylivoimainen enemmistö suhtautuu nykytilanteessa kielteisesti. Olosuhteiden muuttuessa kantaa voi joutua tarkistamaan, mutta nyt se ei ole perusteltua.
Kiitos muuten itsellesikin asiapohjaisesta kommentoinnista!
Ilmoita asiaton viesti
”..vallan liepeille hankkiutuu sosiaalisesti taitavia, mutta henkisesti täysin keskenkasvuisia henkilöitä, joiden tilannetajun arviointiin sopivin olisi lastentarhan opettajan kokemus. Heillä tosin on harvoin kiinnostusta vaikkapa taloudellisiin tai sotilaallisiin näkökulmiin, mutta psykologisessa mielessä meitä hallitsevat enimmäkseen isokokoiset lapset. Valta turmelee aina ja jatkuva valta lopullisesti.”
Hienosti sanottu. Tällaisia johtajia tai vaikuttajia vastaan tehokkain ase on vapaa tiedonvälitys, avoin kansalaiskeskustelu, joita ollaan vauhdilla ajamassa alas Venäjällä ”CIA:n juonena”, venäläisen demokratian vastaisina.
Suomeen pitäisi saadaa radioon ja TV:n kanaville vähintään yhtä paljon venäjänkieleistä kuin ruotsinkielistä ohjelmaa, mielummin enemmän. Turvallisuuspoliittisista syistä. Ainakin kaikkiin ohjelmiin pitäisi sisältyä venäjänkieleinen teksitys digi-TV:n resursseja käyttäen.
Minun omiin (ei US) blogeihini suurin ei-suomalainen lukijakunta on Venäjältä Google analyticsin mukaan. Hienoa, että Google-Translate käännöstulos on hyvällä tahdolla luettavaa. Käytän sitä itse usein esim espanjankielisissä tai venäjänkielisissä sivuissa. Mahtaa Putinia harmittaa: selvä CIA:n juoni!
Ilmoita asiaton viesti
Olisi tosiaan hyvä saada monipuolisempaa propagandaa tännekin, kun tasapuolinen tiedonvälitys näyttää niin hankalalta toteuttaa:)
Itse olen nyt silloin tällöin vilkuillut Voice of Russian sivuja, eikä tuo nyt ihan kohtuuttoman yksipuoliselta näytä meikäläiseen uutisointiin verrattuna. RT-kanavan satunnaisesti näkemäni haastattelut ovat myös olleet harvinaisen laadukkaita. Otanta tosin ei riitä objektiivisen arvion tekemiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Antti,
hyvä ja selkeä linjaus, josta rehellisen suomalaisen on vaikea sanoutua irti 🙂
http://hemmokoskiniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/16…
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tarkoittaa Sveitsin mallinen puolueettomuus? Kuulutaan valikoidusti erilaisiin järjestöihin ja loppujen kanssa tehdään sopimukset joissa sitoudutaan järjestöjen päätöksiin voimatta itse osallistua päätöksiin? Ei kuulosta kovin puolueettomalta. Oletteko selvittäneet miten kävisi esim. venäjä-pakotteille? Palattaisiinko kaksilla korteilla pelaamisen aikaan jossa kumarrettiin vuorotellen länteen ja itään ja taiteiltiin kieli keskellä suuta ettei kukaan loukkaantuisi?
Ilmoita asiaton viesti
”Toistettakoon, että IPU:n tavoite on itsenäinen ja puolueeton Suomi. IPU haluaa Suomelle hyvät suhteet niin Ruotsiin, Viroon, Venäjälle kuin EU:hun ja USA:han. Tämän pitäisi olla selvää tekstiä.”
Valitettavast tällä arvokkaalla ja kannatettavalla tavoitteella ei ole mitään mahdollisuuksia toteutua.
IPU:n viitoittamalla tiellä Suomesta tulisi Venäjän vasallivaltio, joka venäläistettäisiin nopeaan tahtiin!
Minun mielesäni Suomen tulisi olla itsenäinen ja sillä tulisi olla itsenäinen ulkopolitiikka, mutta samalla Suomen tulisi olla Naton jäsen. Eihän esim. Norjallakaan ole mitään ongelmia Venäjän kanssa, vaikka Norja kuuluukin Natoon.
Ilmoita asiaton viesti
Minulla on tuossa suhteessa paljon parempi ehdotus, joka muuttaa geopoliittiset olosuhteet kerrasta Natoon sopiviksi.
Aloittakaamme siis laajamittaiset maansiirtotyöt, joilla Suomen maaperä rahdataan kiinni Ruotsin rannikkoon ja Itämeri siirtyy Suomen ja Venäjän väliin. Ruotsillahan on pitkäaikainen kokemus Suomen hallitsemisesta, johon viittaat meidän olevan kyvyttömiä.
Ruotsin johtoa pidetään taitavana, mutta he eivät selviäisi Venäjän naapurina kovinkaan mairittelevin tuloksin. Ei pärjää Suomikaan, jos johtamisopit haetaan viikottain Saksasta tai kysytään amerikkalaiselta konsulttitoimistolta.
Suomessa on tehtävä suomalaista politiikkaa, jotta emme olisi EUn tai Venäjän armoilla rimpuileva vasallivaltio, vaan itsenäinen toimija siinä välissä. Natottajat näkevät vain uhat, me haluamme nähdä myös mahdollisuudet. Mahdollisuuksissa piilee luottamus, uhissa epäluottamus.
Ei tämän pitäisi niin vaikeata olla?
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni geopolitiikka ajaa juuri Suomea Natoon!
Ilmoita asiaton viesti
Me olemme kaikissa nykytilanteesta lähtevissä skenaarioissa Venäjän hyökättävissä, mutta ei Naton puolustettavissa.
Natosopparin allekirjoittaminen pakottaa Venäjän käyttämään shokkidoktriininsa mukaista taktiikkaa Suomen osalta, eikä se sitä epäröi tehdä, jos kokee asemansa uhatuksi.
Sieltä kuultaneen aika painavaakin mielipidettä ihan lähiaikoina, jos heidän asemansa ajetaan pakotteilla tukalammaksi.
Oletko muuten tulossa Ruotsista sotimaan, jos Nato-Suomi kutsuu apuun?
Ilmoita asiaton viesti
Tietenkin, jos tälläinen yli 50-kymppinen jääkäri kelpaa!
Ilmoita asiaton viesti
Meillä Suomessa on tärkeämpiäkin asioita kuin Natokortin jatkuva kääntely.
Suomessa 25% lasten ei luonnollisista kuolemista on itsemurhia!
Suomessa on puoli miljoonaa työtöntä kun otetaan tempputyöllistetyt ja kurssitetut huomioon. Nuorisotyöttömyys pelkästään on yli 21%!
Terveyspalveluita heikennetään jatkuvasti.
Meillä on 25% liian kallis valuutta käytössä.
Kansantalous ei enään sakkaa vaan se sukeltaa.
Suomen pinta-alasta 15% on vallattu ulkomaisille kaivosyhtiöille (Tanskan kokoinen maa-alue)
Suomen laki ja tuomioistuimet ovat alisteisia Eu laille ja tuomioistuimelle.
Suomi ei ole energiaomavarainen.
Siinä sitä sarkaa aluksi.
Ilmoita asiaton viesti
Selittelyksi menee. Miksei ole miestä myöntää, että tuli tehtyä moka ja otettua väärää ainesta ehdokaslistalle?
Eihän sille enää voi, kun vaalinumerot ovat jo. Ei tarvitse ottaa vastuuta ja heivata. Myöntää nyt vaan.
Ilmoita asiaton viesti
…ai niinku´ teillä niitä aineksia on otettu ja heivattu matkan varrella?
Yrittäisit pysyä asiassa ja pitää katse pallossa – tai voittehan jatkaa sitä ”EU-kriittisinä” sammutetuin lyhdyin etenemistä?
Ilmoita asiaton viesti
Venäjäsuhteita vaalii miehenne maailmalla ainakin venäläiseen mediaan. Hellevigiä on siteerattu (vai haastateltu?) Komolvskaja Pravdaan.
Lainaus:
– Poliitikkojen joukossa on selvästi muukalaisvastainen asenne Suomen venäläisväestöön. Johtavat tiedotusvälineet ovat levittäneet monta vuotta venäläisvastaista propagandaa. Mutta viime aikoina, Ukrainan tapahtumien jälkeen, se on voimistunut, lehti siteeraa Hellevigiä.
Hellevigin mukaan venäläisvastaisen propagandan tavoitteena on saada suomalaiset kannattamaan Nato-jäsenyyttä.
– Kaikki venäjänkieliset ihmiset Suomessa ovat nyt sokissa tästä, Hellevig kuvailee.
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-12886828675…
Ikävää tälläinen vastakkainasettelun luominen ja suorastaan propagandistiset väitteet että poliitikoilla olisi Suomen venäläisväestöä vastaan jotakin ja venäjänkieliset olisivat shokissa.
Ilmoita asiaton viesti
Ennustaminen on vaikeaa, myös menneisyyden. Kaikki toisinajattelu historiasta on spekulaatiota. Ruotsi ei lähtenyt Saksan kelkkaan ja säästyi sodalta. Suomi ryhtyi valmistautumaan Saksan kanssa heti talvisodan jälkeen. Sopii kysyä, olisiko Saksa hyökännyt Suomeen, jos Suomi olisi ilmoittanut, että ei lähde Saksan mukaan? Enpä usko, vaan uskon asiahan tämä on. Uskon siis, että Suomi olisi säästynyt Ruotsin tavoin jatkosodalta. Oltaisiinko viljaa saatu Ruotsin kautta? Muurmanskin kautta nyt ainakin, mikäli sodassa ei oltaisi oltu.
Vaan tämähän nyt on vaan turhaa pyörittelyä. Saksa pelasti Suomen talvisodassa uhkavaatimuksillaan, ja sen jälkeen Saksan kelkkaan lähteminen oli varsin helppoa. Nyt kuitenkin on sellainen historian tilanne, että ei ole mitään todellista painetta mennä Natoon eikä painetta olla Saksan alusmaana EU:ssa. Kaikki tuo on sulaa hulluutta, mielestäni. Jos suomalaisten etua ajatellaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ns Venäjä-myönteisyys tarkoittaa mainittujen ehdokkaiden kohdalla sokeutta Venäjän ongelmille ja sen valtaeliitin palvontaa.
Totta kai Venäjästä saa ja pitää olla positiivinen kuva, jos bisnes siellä sujuu. Mutta ei se tarkoita sitä, että pitää sulkea silmät kaikelta muulta, tai sitten henkilöllä on hyvin ohut Venäjä-tuntemus.
Sitä voisi verrata siihen, että ei saa puhua siitä, että naapuri on tappanut poikansa ja hakkaa vaimoansa, kun hän itse on niin mukava seuramies. Ei pidä pilata suhdetta naapuriin.
Olen itse Venäjä-yltiömyönteinen. Siellä on valtavan hienossa nousussa oikea ja rohkea opposiotio monella rintamalla, tässä yksi kiintoisa esimerkki:
http://youtu.be/bOkIeemL6Kc
Ilmoita asiaton viesti
Muuten tuo, että pj kertoo vain abtraktilla tasolla hyvistä Venäjä-suhteista, kertoo jo kaiken olennaisen puolueen linjasta. Kiitos. Tällaista ulostuloa odottelinkin blogini jälkeen. Nyt asia on jo melko selvä.
Ilmoita asiaton viesti