*

Antti Pesonen Tasapainoa etsimässä

Haluammeko lisää harvainvaltaa vai suoraa demokratiaa?

Elämme niin sanotussa edustuksellisessa demokratiassa. Valitsemme vaaleissa edustajia, jotka päättävät mm. lainsäädännöstä. Tältä ainakin näyttää.

Käytännössä tähän sinänsä yksinkertaiseen kokonaisuuteen liittyy monia kysymysmerkkejä. Vaalien vapaudesta voidaan olla monta mieltä. Selvää on, että vallassa olevilla on puolellaan monia etuja verrattuna uusiin yrittäjiin. Julkisuus keskittyy valtapuolueisiin. Uusien puolueiden on vaikea saada viestiään – tai edes olemassaoloaan – äänestäjien tietoon. Pitkään aikaa ei ole nähty julkisuudessa vaalikeskusteluja, joissa uudet puolueet pääsisivät haastamaan vallassa olevia.

Oma lukunsa on taloudellinen puoli. Suomessa verovaroista maksetaan vuosittain yli 40 miljoonaa euroa puoluetukia. Ne jaetaan kansanedustajien määrän perusteella. Haastajapuolueet jäävät siis ilman sekä julkisuutta että toiminnan julkista rahoitusta. Tästä ovat Suomea moittineet sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö että Euroopan neuvosto (joista kumpikaan ei ole EU:n elin).

Kuka sitten todella päättää lainsäädännöstä? Suomi on EU:n jäsenenä sidottu siihen, että EU:n määräykset ovat Suomen lakien yläpuolella. Suurin osa uudesta lainsäädännöstä tulee EU:sta.

Europarlamentissa on 751 edustajaa, joista 13 suomalaista. Europarlamentin edustajilla ei ole oikeutta tehdä lakialoitteita. EU:n virkamieskomissiolla on yksinoikeus lakialoitteisiin EU:ssa. Komission lainvalmistelu taas perustuu pitkälti taustavaikuttajien työhön. Eniten ja  tehokkaimmin lobbaavat suuryritykset. Tämä näkyy lakien ja direktiivien sisällössä.

On siis perusteltua sanoa, että elämme näennäisessä demokratiassa. Siitä johtuu kasvava eriarvoisuus, köyhien köyhtyminen ja rikkaiden rikastuminen. Siitä johtuu myös kasvava tyytymättömyys vallitsevaa politiikkaa kohtaan.

Nykyiset valtapuolueet ja niiden edustajat samaistuvat enemmän taloudelliseen eliittiin kuin äänestäjiinsä. Vallanpitäjät pelkäävät suoraa demokratiaa, kansanäänestyksiä.

On hämmästyttävää, että jotkut kansalaiset yhä kannattavat ja äänestävät sellaisia edustajia, jotka suoraan halveksivat kansalaisten oikeutta päättää itse tulevaisuudestaan.

Reilut ja tasapuoliset kansanäänestykset pakottavat keskusteluun asioista. Ja juuri avointa julkista keskustelua tarvitaan, jotta eri vaihtoehtojen perustelut tulevat julki. Demokratia on sitä, että ihmiset saavat aidosti päättää, ei sitä, että heidät saadaan päättämään jotakin.

Nykyinen korruptoitunut edustuksellinen demokratia on todellisuudessa harvainvallan muoto. Järjestelmän kriisiytyessä luvassa on harvainvallan voimistuminen. Mikään hallintovalta ei kuitenkaan pysy pystyssä ilman kansan tukea. Tukea on sekä kannatus että alistuminen.

Kysymys kuuluukin haluammeko lisää harvainvaltaa vai suoraa demokratiaa? Suoraan demokratiaan siirtyminen vaatii poliittisia muutoksia vaalien kautta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Perustuslain 2 §:n mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

Kansakokonaisuus ei ole kuitenkaan sillä lailla jakamaton, että se voisi edustaa yhteistä poliittista tahtoa normaalioloissa. Rekisteröidyt puolueet ovatkin eduskuntavaalien ehdokasasettelun kannalta keskeisiä järjestöjä ja puolueryhmät puolestaan eduskunnan keskeisiä toimintayksikköjä, eduskuntaryhmiä.

Edustuksellisessa demokratiassa kansalaiset voivat osallistua valtiolliseen toimintaan puolueiden kautta, jotka kanavoivat yksittäisiä käsityskantoja suppeaksi määräksi selväpiirteisiä mielipidelinjoja. Puolueet tarjoavat äänestäjäkunnalle ohjelma-, toiminta- ja henkilövaihtoehtoja, joista kansalaiset voivat valita haluamansa.

Periaatteessa siis eduskuntavaalien äänestystuloksen perusteella muodostettu hallitus, hallituksessa olevien puolueiden hallitusohjelma on kansan tahto. Kansan tahto toteutuu aina seuraavien eduskuntavaalien tuloksen perusteella.

Mitä enemmän puoluerekisterissä on puolueita ja mitä enemmän niitä osallistuu eduskuntavaaleihin sitä varmempi on suurten puolueiden asema.

Pienet puolueet saavat aikaan vain äänten hajontaa ja heikentävät omaa asemaansa demokratiassa. Kansanäänestykset kuuluvat samaan kategoriaan.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Perustuslain 2 §:n mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta."

Saman perustuslain mukaan EU direktiivit ylittävät Suomen lainsäädännön eli perustuslaillista ristiriitaa.

Käyttäjän IlkkaSalo1 kuva
Ilkka Salo

Kun asia noin kaihertaa, niin mihin toimenpiteisiin Makkonen on ajatellut ryhtyä? Muuhun kuin asiasta vaikerointiin Uuden Suomen Puheenvuorossa. Minkälaista kansalaisaktivismia Makkonen harjoittaa asian tiimoilta? Muuta kuin vaikerointia Uuden Suomen Puheenvuorossa. Blogisti sentään on yhden puolueen jäsen.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Ihmepelle tämä Ilkka Salo ad hominem-juttuineen, mitään asiapitoista tältä trollilta ei olla nähty tai kuultu.

Käyttäjän IlkkaSalo1 kuva
Ilkka Salo Vastaus kommenttiin #5

Sinulta on perätty verifioitavaa evidenssiä väitteidesi tueksi ab absurdum, mutta mitään kvantitatiivistä analyysiä, joka perustuisi verifioituun evidenssiin, ei ole Makkonen esittänyt. Aikaa on ollut vuosia. Josko jo ensi vuonna?

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Itse asiassa tämän blogin kirjoittaja on tarkkaan ottaen sitoutumaton, koska Itsenäisyyspuolue ei ole puoluerekisterissä.

Käyttäjän JanisPetrus kuva
Juha Hämäläinen

Olihan tuota tarjolla jo edellisissä EK-vaaleissa!

Kelpasiko IPUlle ? (Hämiö)

https://www.youtube.com/watch?v=ZJ2COIo3nmU

Lisää löytyy täältä: https://www.youtube.com/channel/UCaCE9ASLPHqCWqYcb...

Ps. Kaikki osalliset ex-Ipulaisia!

Käyttäjän hesejp kuva
Heikki Pulkkinen

Valtamedia ja valtapuolueet ovat keskittäneet ja kiteyttäneet valtaa manipuloiden ja suurella rahalla konsensushakuisen liberaalieliitin käsiin. Kansalaisten päähän on taottu vaihtoehdottomuus ja toivottomuus. Vallassa on yksi puolue, joiden etummaisen rivin edustajien mielipiteissä ei ole eroja sen enempää kuin valtamedian toimittajilla keskenään.

Muualla maailmassa - paitsi tietysti muissa epädemokraattisesti hallituissa valtioissa - on aivan toinen meininki kuin Suomessa. Täällä ei liberaalieliitin ulkopuolinen mielipide pääse mukaan demokraattiseen prosessiin. Hallituspuolue perussuomalaiset edustavat samaa linjaa kuin liberaalieliitti. EU-kriittisten äänet kelpasivat, mutta ei heidän politiikkansa.

Suomessa ei - toisin kuin demokraattisissa maissa - voi syntyä todellista oppositiota liian pitkälle päässeen yksiäänisen rahan-, puolue- ja mediavallan tiivistymisen takia.

Tyypillistä tälle demokratiavajeelle eli sen täydelliselle puuttumiselle EU-Suomessa on, että eduskunnassa ei ole ainuttakaan unionista tai edes sen tuhoisasta rahapolitiikasta irtautumista kannattavaa edustajaa.

Toimituksen poiminnat