Julkisen sektorin alasajo lisää kokonaiskustannuksia ja eriarvoisuutta

” Kilpailukykyisiä yrityksiä voi syntyä vain supistamalla radikaalisti julkisen sektorin roolia.  Horjumattoman sitoutumisen (EU:n) rahaliiton käynnistämiseen 1.1.1999, sallimatta mitään heikennyksiä Maastrichtin kriteereihin, katsottiin (ERT:ssä eli Euroopan teollisuusmiesten klubissa) olevan ainoa tie paitsi työkurin säilymiselle myös asioiden eteenpäin viemiselle”. Näin kirjoitti Suomen suurteollisuuden voimamies Casimir Ehrnrooth Helsingin Sanomissa 5.2.1996.

Ehrnroothin edustamien piirien asioita on sittemmin satu viedyksi eteenpäin. Suomessakin on jo yksi miljardööri. Kääntöpuolena on eriarvoisuuden ja köyhyyden voimakas kasvu.

Pysäköinninvalvonnan yksityistämisen edistäminen on tuore esimerkki siitä, mihin ollaan edelleen menossa. Poliisin toimintojen keskittäminen ja siitä seuraava turvallisuuden heikkeneminen avaa miljardimarkkinat yksityisille turvafirmoille. Autokatsastuksen yksityistäminen ja muiden valtion yritysten myynti, hätäkeskusten vähentäminen, terveydenhoidon yksityistäminen. Listaa voisi jatkaa.

Ensin luodaan kriisi, kuten kuntatalouteen 1990-luvun puolivälin jälkeen, kun kuntien valtiolta saamat valtionosuudet eurosopeutuksen nimissä puolitettiin. Kriisiin sitten vastataan keskittämällä, ulkoistamalla ja yksityistämällä. Näin tapahtuu juuri kuntapalveluissa. Kun keskittäminen pahentaa ongelmia, selitetään, että ei ole keskitetty tarpeeksi.

Rahat eivät riitä esim. kuntien palveluihin, kun luodaan tilanne, jossa rahat eivät riitä. Se tilanne on luotu, kun Suomelta on viety oma raha, keskuspankki ja talouspolitiikka. Ehrnroothin tarkoittama asioiden eteenpäin vieminen on onnistunut. Taloutta ja yhteiskuntakehitystä eivät enää sääntelekään kansalaisten ja maan edut, vaan suuryitysten ja – sijoittajien edut. On kätevää, että päätöksiä tekevät kuitenkin virallisesti samat tahot kuin aiemmin. Ne, jotka on vaaleilla valittu. Äänet on tosin voitu hoidella korruptiorahalla ja äänestäjiltä kerätyillä varoilla ”oikeille” puolueille.

Yksityistämisen seurauksena esim. terveydenhoidon kokonaismenot kasvavat, koska vaikeimmin hoidettavat jäävät joka tapauksessa julkisen sektorin vastuulle. Niiden palvelut, joilla ei ole varaa itse maksaa, heikkenevät. Hetken päästä kysytään: Kumpi toimii paremmin, yksityinen vai julkinen? Kun vastaus on, että yksityinen, saadaan perusteita jatkaa julkisten palvelujen alasajoa.

EU ohjaa direktiiveillään ja asetuksillaan yksityistämiseen. Mitä muuta voisi odottaa, kun tiedetään, että unionin tärkeimpiä taustavoimia ovat suurten EU-maiden lisäksi juuri suuryritykset. Niitä edustaa mm. mainittu ERT-ryhmä.

Osa päättäjistä – ehkä suurin osa – ei taida itse tajuta, millaista tulevaisuutta ja miksi on luomassa. Ja kun ei ole todellista avointa julkista keskustelua, ei ole ollut pelkoa vaihtoehdoistakaan. Mistä ei voi puhua, siitä täytyy vaieta. Siihenkö tyydymme?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu