Kolme vielä suurta ja Suomen suunta vaalien jälkeen
Huhtikuun 2011 eduskuntavaaleista tulee monenlaisten muutosten vaalit.
Näin voi arvoida, vaikka kukaan ei voi vielä tarkkaan tietää, miten vaaleissa käy.
Puolueiden välisiä voimasuhteiden muutoksia tulee vaaleissa tapahtumaan
luultavasti totuttua enemmän. Siihen, millaisia nuo muutokset ovat, vaikuttaa
monta eri tekijää. Jos yhä useammat jättävät äänestämättä, voivat muutokset
jäädä melko pieniksi. Jos taas äänestysaktiivisuus jostain syystä kasvaa tai
pysyy edes ennallaan, voidaan odottaa suuriakin muutoksia puolueiden
voimasuhteissa.
Entä sitten? Mikä muuttuu oikeasti vai muuttuuko mikään? Olemme nähneet
viimeisten 15 vuoden aikana Lipposen, Jäätteenmäen, Vanhasen ja
Kiviniemen hallituksia. Pääministerit ovat olleet Sdp:stä ja Keskustasta.
Kokoomus on ollut hallituksessa 15 vuoden aikana 11 vuotta. Ja mikä tärkeintä,
politiikan peruslinja on ollut kaikilla hallituksilla sama.
Harjoitetun politiikan seurausta ovat kasvanut eriarvoisuus ja köyhyys,
peruspalvelujen rahoituspohjan romuttuminen, halpatyövoiman maahantuonti,
vallan siirtäminen Suomesta EU:lle, omasta rahasta ja talouspolitiikasta
luopuminen ja kansallisomaisuuden hävittäminen.
Tulevien vaalien jälkeinen hallitus tullee jatkamaan samalla linjalla. Tuohon
tulevaan hallitukseen ovat jo ilmoittautuneet halukkaiksi ainakin lähes kaikki
nykyiset eduskuntapuolueet. Myös gallupnousija Perussuomalaiset.
Suomen suunta tuskin muuttuu heti tulevien vaalien jälkeen, mutta silti
vaaleissa voi tapahtua suuri muutos. Suurin muutos, joka seuraavissa
vaaleissa voi tapahtua, on se, että eduskuntaan valitaan sellainen puolue
ja sellaisia edustajia, jotka esittävät vaihtoehdon nykyiselle EU:n ja
markkinavoimien valtaan alistuneelle politiikalle.
Kun näin tapahtuu, on pakko keskustella tulevaisuutemme vaihtoehdoista
ja nykyisen itse aiheutetun sortokauden lopettamisesta.
Jo ennen vaaleja pitää käydä avointa julkista keskustelua. Äänestäjillä tulee
olla mahdollisuus verrata eri puolueiden esittämiä vaihtoehtoja. Nykyisten
eduskuntapuolueiden lisäksi vaaleihin osallistuu muitakin puolueita. Median
vastuulle jää, onko äänestäjillä todellinen mahdollisuus tutustua haastajien
tavoitteisiin.
Demokratia syntyy keskustelusta. Ilman avointa julkista keskustelua ei ole
aitoa demokratiaa eikä vapaita vaaleja.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
"viimeisten 15 vuoden aikana Lipposen, Jäätteenmäen, Vanhasen ja
Kiviniemen hallituksia. Pääministerit ovat olleet Sdp:stä ja Keskustasta.
Kokoomus on Rkp:n tavoin ollut jokaisessa hallituksessa."
Hei hei hei. Ei Jäätteenmäen hallituksessa eikä sen perillisessä Vanhasen I hallituksessa ollut yhtään kokoomuslaista. Tarkista ihmeessä faktat paremmin, koska jos perusasiat ovat pielessä, horjuu kirjoituksen muukin uskottavuus.
Vaikka eihän blogikirjoittajien uskottavuus minun päänsärkyni ole.
Ei kokoomuslaisilla, kepulaisilla, demareilla eikä RKP:läisillä ole mitään eroa. Samaa valtaporukkaa, jonka suurpääoma pitää vallassa mainostoimistojen avulla.
Demokratia tarkoittaa sitä, että kansalaisilla on mahdollisuus muuttaa maan politiikan suuntaa äänestämällä. Kun valtapuolueet päättävät jo ennen vaaleja seuraavan hallituksen kokoonpanosta, silloin ei enää puhuta demokratiasta - ja tehdään vaaleista tarpeettomat.
Elämme "massademokratian" aikaa, joka alkoi jo 90 vuotta sitten. Massojen äänestämiskäyttäytymistä ohjaillaan medialla ja mainonnalla. Kunnallispolitiikassa yhä suurempiin kuntakokoihin siirtyminen on tehnyt median ja mainonnan ainoaksi tavaksi tulla valituksi kunnanvaltuutetuksi. Enää ei riitä torikokoukset, ompeluseurat tai työväntalojen kokoukset. Nyt on kerättävä äänestäjät urheiluhalleihin, jonne heidät saa vain mainonnan ja viihteen avulla. Politiikasta on tullut viihdettä, ja siihen on enää varaa osallistua vain puoluetukia saavilla puolueilla eli nykyisillä valtapuolueilla. Poliittinen systeemi on sementoitu muuttumattomaksi, korruptuneeksi despotiaksi, jossa hallituspuolueita vaihdellaan valtapuolueiden kesken jokusen vuoden välein, jotta kansalaisille annettaisiin illuusio muutoksesta. Kaikki pysyy kuitenkin samana ja äänetysprosentti laskee jokaisissa vaaleissa yhä useamman suomalaisen menetettyä uskonsa parlamenttaariseen demokratiaan ja vaikuttamiseen edustuksellisen demokratian kautta.
Todelliset yhteiskunnalliset ongelmat hukutetaan homoavioliitoista, pakkoruotsista, kerjäämisen luvallisuudesta ja maahanmuutosta vaahtoamalla, kun samalla 700.000 suomalaista elää köyhyysrajan alapuolella ja yhä useammalla suomalaisella on 40-50 kilometriä lähimpään päivystävään terveyskeskukseen ja yhä useammalla raskaana olevalla useiden satojen kilometrien matka lähimpään synnytyssairaalaan. Monien tänä syksynä koulunsa aloittaneen lapsen koulumatkat vievät tunnin molempiin suuntiin. Kouluja, kirjastoja, terveyskeskuksia ja sairaaloita suljetaan ympäri maata ja pahoinvointi maassamme lisääntyy. Mikseivät kansanedustajaehdokkaat ja nykyiset kansanedustajat sekä media puhu todellisista ongelmista?
On aika sanoa SEIS, ja pysäyttää koulujen ja muiden kunnallisten ja valtiollisten palveluiden rappeuttaminen. Suomessa rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät ovat köyhtyneet viime vuosikymmenien aikana. Näin ei voi jatkua. Suomen on tasattava kansalaistensa elintasoa omaisuusveroa nostamalla. Miljonäärit on pantava verolle.
Suomen on myös pikimiten erottava EU:sta, sillä juuri EU on painostamassa Suomea kaiken yksityistämiseen siten ettei lopulta ole jäljellä mitään kunnallisia palveluita. Nokia on jo yksityistänyt vanhainkotinsa ja monilla Nokian asukkailla ei ole enää varaa muuttaa vanhainkotiin. Nämä tehdastyöläiset maksoivat Nokian kaupungille veroa koko ikänsä ajan uskoen sitten saavansa jotain vastiketta verorahoilleen eläkepäivillään. Kokoomuslaiset vastaavat tähän: "Olisivat ostaneet Nokian osakkeita, niin heistä olisi tullut miljonäärejä ja he olisivat voineet asua yksityisessä vanhainkodissa". Köyhien osakkeita ovat lottokupongit ja sieltä tulee miljoonavoitto vuosittain vain alle sadalle. Se saa kuitenkin sadat tuhannet köyhät suomalaiset elämään lotto-unelmissaan ja kieltäytymästä näkemästä ympäröivää poliittista todellisuutta. Ainoa mikä elämässä muuttuu, on TV-kanavat, jos ohjelmat alkavat kyllästyttämään. Juuri köyhät ovat poliittisesti apaattisia, mikä johtuu pettymyksestä Neuvostoliittoon, SKDL:ään, SKP:hen, Vasemmistoliittoon, SDP:hen ja SMP:hen.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 2 kommenttia