Eurosta tulee surullinen luku Suomen historiaan

Lipposen ensimmäisen hallituksen oikeusministeri kertoi v. 1995, että
eduskunnan v. 1994 tekemä päätös EU-jäsenyydestä teki Suomen
perustuslakiin EMU:n mentävän aukon. Ministeri oli Sauli Niinistö ja aukolla
hän tarkoitti sitä, että markka voitaisiin vaihtaa euroksi ilman erillistä
eduskunnan säätämää lakia.

Eduskunta oli marraskuussa 1994 päättäessään 2/3 enemmistöllä
Suomen liittämisestä EU:n jäseneksi liittänyt jäsenyyspäätökseen ponnen,
jossa edellytettiin, että euroon siirtymisestä päätetään myöhemmin erillisellä
lailla. Tuota lakia ei ole koskaan eduskuntaan tuotu.

Markan vaihtaminen euroon tapahtui äänestyksellä eduskunnan
luottamuksesta. Päätös tehtiin v. 1998 yksinkertaisella enemmistöllä.
Luottamuslauseäänestyksessä eduskunnan enemmistö siis päätti, että
markan vaihtamisesta euroksi päätettiin jo v. 1994, vaikka tuolloin
eduskunta ponnessaan korosti, että siitä on päätettävä myöhemmin
erillisellä lailla.

Keskustapuolue ei ollut Lipposen hallituksessa ja vastusti europäätöstä.
Euroratkaisusta tohtoriksi väitellyt Marko Karttunen arvioi, että Keskusta olisi
ollut euron takana, jos se olisi ollut hallituspuolue.

Eduskuntakeskustelussa europäätöstä arvostellut Keskustan puheenjohtaja
Esko Aho sai pääministeri Lipposen kivahtamaan, että "nahkurin orsilla
tavataan". Yksi tulkinta Lipposen viestille on, että EU-jäsenyyden läpi ajanut
Aho ja euro-päätöksen runnannut Lipponen olivat samassa veneessä.
Kumpikin päätös oli tehty Suomen perustuslaista välittämättä, sitä kiertäen ja
tarkoitushakuisesti tulkiten.

Perustuslain systemaattisen rikkomisen teki mahdolliseksi se, että
perustuslain tulkitsija on Suomessa eduskunta itse, eli sen
perustuslaivaliokunta. Perustuslain rikkojat siis tekivät ratkaisun, että oli
toimittu laillisesti. Kun osa perustuslakiasiantuntijoista oli  mukana pelissä,
temput onnistuivat. Erään perustuslakiasiantuntijan luennollaan 1990-luvulla
julki tuoma "veloitan perustuslakia koskevista lausunnoista 70 000 markkaa,
mutta jos lausunnon pitää olla vastoin omaa näkemystäni, hinta on kovempi"
on mielenkiintoinen paljastus, josta ei liene dokumenttia.   

Kun eduskunta päätti markan vaihtamisesta euroksi v. 1998 äänten
enemmistöllä, oli Suomen perustuslaissa määräys  "Suomen rahayksikkö on
markka". Lain muuttaminen olisi yhdessä eduskunnassa vaatinut 5/6
enemmistön. Jos uskotaan, että eduskunta v. 1994 tuli päättäneeksi euroon
siirtymisestä, olisi tuo päätös vaatinut silloinkin 5/6 enemmistön 2/3 sijasta.
Kun EU-jäsenyys tarkoitti perustuslakimme mukaan eduskunnalle kuuluvan
lainsäädäntövallan ja Suomen kansalle kuuluvan ylimmän vallan siirtämistä
EU:n elimille, olisi se muutoinkin vaatinut 5/6 enemmistöä. Neuvoa-antaneen
kansanäänestyksen äänestystulos (43,1%-56,9%)ei laillistanut eduskunnan
tekemää perustuslain vastaista päätöstä.

Tuoreet lehdet ovat uutisoineet eduskunnan puhemies Niinistön ja Keskustan
eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kallin euroon liittyvästä huutelusta ravintola
Manalassa. Mitä on huudeltu, lienee toisarvoista. Tärkeää on se, mitä
jatkossa tapahtuu.

Euron ja talousjärjestelmän kriisi syventää EU:ta liittovaltiona. Talous-,
työllisyys- ja sosiaalipolitiikat on päätetty EU:n liittovaltiosopimuksessa eli
Lissabonin sopimuksessa yhdistää.

Suomalaisten on valittava ennen pitkää joko maamme uudelleen
itsenäistymisestä seuraava kriisi tai EU-jäsenyydestä ja eurosta seuraava
katastrofi.

Omaa rahaa ja talouspolitiikkaa tarvitaan, jotta voi olla oma talous ja jotta
voimme huolehtia mm. työllisyydestä ja peruspalveluista.  
Pitää olla rohkeutta tehdä myös julkisuudessa erittelyä nykytilanteesta ja sen
vaihtoehdoista. Vai vieläkö joku väittää, että vaihtoehtoja ei ole?