Suomen europolitiikan siunattu hulluus
EU:n hallintorakennusten käytävillä on liikkeellä suomalaistarinoita. Yhden
tarinan mukaan suomalaiset tinkivät hintaa alaspäin silloin kun ovat
myymässä jotakin ja ylöspäin silloin kun ovat ostamssa. Tarinat lienevät
peräisin EU:n hallinnon sisältä käytännön kokemuksista.
Suomen pää- ja valtiovarainministerit ovat olleet innostuneita
mahdollisuudesta lähettää valtion talousarvio EU:n hyväksyttäväksi Brysseliin.
Siitä, millaisia talousarvioita Brysselissä hyväksytään, ei Suomessa juuri
keskustella. Syytä olisi, kun tiedetään, että EU:n Lissabonin sopimus ohjaa
jäsenmaat yhtenäistämään talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikkansa. Ja kun
tiedetään, että EU:n tärkeimpiä taustavaikuttajia ovat suuryritysten lobbarit,
jotka ovat onnistuneet ajamaan läpi tavoitteensa julkisten - eli valtion ja
kuntien - menojen supistamisesta.
Venäjän keisari Aleksanteri III arvioi suomalaisia seuraavasti: Suomen kansa
on hieman yksinkertaista mutta hyväntahtoista ja työteliästä ja tuottaa vähän
vaivaa hallitsijalleen. Jokainen voi arvioida, sopiiko määritelmä Suomen
nykyiseen poliittiseen eliittiin.
Kokoomuslainen valtiomies (!) J.K.Paasikivi arvioi, että "poliittisesti olemme
lahjattomia". Paasikiven muistissa saattoi olla 1930-luvun politiikan lisäksi
romukuparin kerääminen v. 1918, jotta voitaisiin hankkia Saksasta kuningas
pitämään järjestystä suomalaisille.
Suomi on EU-politiikan ytimissä siten, että maan hallitus on valmis
lainaamaan kansainvälisiltä pankeilta suomalaisten veronmaksajien
maksettaviksi yhä lisää miljardeja, jotta noiden kansainvälisten pankkien
keinottelut voidaan turvata Kreikassa, Irlannissa jne.
On sanottu, että todellisuutta pitää laimentaa, että se kelpaisi fiktioksi.
Aiemmin niin suositut hölmöläistarinat, kuten valon kantaminen säkillä
pimeään tupaan ja peiton jatkaminen leikkaamalla toisesta päästä ja
liittämällä toiseen päähän, alkavat tuntua tylsiltä Suomen europolitiikan
siunattua hulluutta seuratessa.
Erno Paasilinna arvioi, että "Kansa on vähän hidas. Se ehtii vain maksamaan
laskut". Näin ei aina tarvitse olla. Oppiminen on mahdollista. Demokratia
syntyy keskustelusta. Sitä on aika vaatia.
EU-Suomessa on radikaalia vaatia Suomen oman päätösvallan
palauttamista ja oman rahan käyttöön ottamista. Ne joka tapauksessa
tarvitaan hyvinvoinnin perustaksi.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Alla olevan kirjoitin kommentiksi Jouko Pihon eiliseen blogitekstiin, ja huomaan, että miltei samoin sanoin voin kommentoida sinun tekstiäsi.
Axel Oxenstiernan sanoin me olemme menneet Unioniin: "An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur" eli "Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä maailmaa hallitaan."
------------------------------------------------------------------------
Vastustan tätä nykyistä Unioniamme, EU:a, sen lähtökohtien perusteella ja näistä lähtökohdista seuraavan jatkon vuoksi. Euroopan unionissa olemme matkalla kohden liittovaltiota ja kansallisvaltioiden alasajoa, jonka voi tehdä vaikkapa rampauttamalla ne taloudellisesti niin, etteivät ne selviä tehtävistään.
Aito, kansalaisten Eurooppa olisi eri asia - sellainen vain on utopiaa, siksi että sellaisessa ei ole valtaa jaossa, vain kansalaisten tarpeista lähtöisin oleva yhteisö. Sellainen aito oli (ja periaatteessa tietysti yhä on) Pohjoismaiden välinen yhteistyö, henkilöiden vapaata liikkuvuutta jo runsaat puoli vuosisataa, ilman että olisi haluttu harmonisoida keskenämme lainsäädäntöä tai saattaa pohjoiset kansallisvaltiot yhteisen hallituksen alle. Ei, vain löyhä liitto ja tapauksessamme ihanteellista oli jo lähtökohtaisesti suhteellisen samankaltaiset valtiot ja kulttuuri. Valtioilla ei ole ystäviä, sanotaan, vaan on vain etuja ajettavanaan. Väitän, että jos joillakin valtioilla maailmassa on ollut ystäviä, siinä tapauksessa Pohjoismailla keskenään.
Väitän, että henkilöiden vapaa liikkuvuus Pohjoismaissa oli se hieno asia, jonka EU otti omakseen. Väitän niin ikään, että ne muut vapaat liikkuvuudet, jotka EU otti käyttöön, tuhoavat kansalaisten yhteisön ja elämänmuotomme jatkuvuuden. Nämä muut vapaat liikkuvuudet tekevät Unionistamme (ja muista vastaavista) suursijoittajien, pankkiirien ja kansainvälisten suuryritysten pelikentän, jossa kansainvälinen rikollisuus on osa muuta rakennetta (vrt. Ari Alsion blogiteksti aiheesta kotimaan sisällä).
Itse äänestän Itsenäisyyspuoluetta. Kehotan lukijoita pohtimaan suhdettaan perustuslain muutoesitykseen ja Suomen (edes) muodollisen itsenäisyyden säilyttämiseen. Vaikka itsenäisyytemme on taloudellisesti kapea ja lainsäädäntövalta direktiivien soveltamista kansalliseen lainsäädäntöön, muuttamatta perustuslakia meillä on perustuslakiin sidottu oikeus tarpeen mukaan jopa irtautua Unionista. Tästä syystä kehotan lukijoita äänestämään niitä puolueita, joissa maamme perustuslaillinen itsenäisyys halutaan säilyttää. Näitä puolueita ovat luonnollisesti IPU mutta myös Vasemmisto, KD ja PerSut. Sellaisia henkilöitä voi olla muissakin puolueissa, ja se asia on näissä vaikuttavien ehdokkaiden äänestämistä harkitsevan syytä tarkistaa: miten sinun ehdokkaasi aikoo seuraavassa parlamentissa äänestää perustuslain muutosesityksen toisessa äänestyksessä, siinä ratkaisevassa.
Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä EU:ta vastustetaan.
Euroopan yhteisö ei ole kopioinut sisämarkkinoita pohjoismailta. Pohjoismaiden vapaa liikkuvuus koskee vain henkilöitä ja (työntekijöiden) pohjoismaisia työmarkkinoita.
EU:n sisämarkkinat käsittävät henkilöiden, palveluiden, tavaroiden ja pääoman vapaan liikkuvuuden ja sisämarkkinoita koskevan kilpailulainsäädännön. Lainsäädännön harmonisoiminen koskee sisämarkkinoita.
EU:lla ei ole yhteistä hallitusta. EU toisaalta ylikansallinen yhteisö ja toisaalta hallitustenvälinen järjestö.
Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä liittovaltiosta horistaan.
Poikaseni Jaakko, ken elää se näkee. Olen työkseni kääntänyt 4 vuotta Unionin asiakirjoja, joten tunnen Unionia jonkin verran. Kerro, jos olet tutustunut aiheeseen minua syvällisemmin.
Opettelethan lukemaan toisen tekstin, niin että myös ymmärrät mitä siinä esitetään ja mitä ei. En ole sisämarkkinoista Pohjoismaiden suhteen maininnut halaistua sanaa, vain henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta. Sinä kylläkin.
Olen kuuden vuoden ajan seurannut läheltä - pari sataa metriä - sitä tapaa, jolla suomalaiset ministerineuvostoissa, komissiossa ja parlamenissa toimivat.
Ei siinä kovin paljoa antikliimakseja ole.
Arvostettuja, oikeudenmukaisia, pirun hyviä tinkhaamaan (muutkin kuin Antti Satuli, r.i.p.) ja osaavia lobbaamaan suomalaista etua. Eivät kuitenkaan arrogantteja, joten luottamus (mm Ranskan, Saksan ja Englanin kanssa neuvotellen) on säilynyt.
Jopa puolalaiset ovat oppineet, että viiden miljoonan ihmisen maaksi Suomi on pirun iso ja tärkeä osaaja.
Kun näin havaintoni mukaan on, en lainkaan ymmärrä tätä suomalaisen eu-edunvalvonnan demonisointia: kepeitä heittoja illan riemuksi asiassa, joka on haudanvakava ja toistaiseksi varsin hyvin toimiva.
Suomalaisten, pohjois-eurooppalaisten ja EU:n eduksi.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 5 kommenttia