Rahan hallinta kuuluu valtiolle

Meneillään on talousjärjestelmän kriisi. Sen tekee erityisen vakavaksi monen eri
kriisin yhtäaikaisuus. Kansainvälinen kasinotalous on luonut valtavan
keinottelukuplan, joka puhkesi v. 2008 vain osittain. Maailman pörssi-, valuutta- ja
johdannaiskaupan yhteenlaskettu arvo oli v. 2007 yli 40-kertainen
kokonaistuotantoon verrattuna. Tätä kuplaa on viime vuosina täytetty uudestaan kuin
se olisi luonnollinen osa taloutta. Keinottelutalous luo itse toistuvia kriisejä.

Valtioiden velkakriisejä on ollut ennenkin. Erilaista on tällä kertaa se, että monet
valtiot ovat luopuneet rahan hallinnnasta ja luovuttaneet sen ns. markkinoille.
Vastuu ongelmista on jätetty kansalaisille. Julkinen talous eli esim. terveydenhoito
ja koulutus näyttävät järjestelmän kannalta olevan ongelma, joita hoidetaan
kurinpitoa lisäämällä. Julkisen sektorin leikkaukset syventävät talouskriisiä entisestään. 

Nykyistä talousjärjestelmää pitäisi uudistaa merkittävästi. Voi olla, että se ei
ole mahdollista, koska ne, jotka vallan ja rahan keskittämisestä hyötyvät, eivät
halua todellisia muutoksia. Voi olla, että koko talousjärjestelmä kokee Neuvostoliiton
hajoamisen verrattavan romahduksen. Joka tapauksessa on valmistauduttava
toisenlaiseen talousjärjestelmään. Sen lähtökohtana ei pidä olla harvoja hyödyttävä
kaikkien kilpailu kaikkia vastaan vaan kaikkien pärjääminen.

Sosialismin ja kapitalismin epäonnistuminen on kirvoittanut esityksiä vaihtoehdoista
jo vuosikymmenten ajan. Kolmas tie on kielikuvana kulutettu loppuun, vaikka sen
aika on todellisuudessa vasta edessä. Mallia voi ottaa ns. sekataloudesta, joka oli 
Pohjoismaissa toimivaa todellisuutta vuosikymmenten ajan 1980-luvulle asti.

Kestävässä taloudessa rahan ei pidä olla yksityisten pankkien luomaa velkaa vaan
valtion tulee luoda itse rahansa. Pankeilta tulee poistaa oikeus velan luomiseen
tyhjästä. Rahan luomista pitää valvoa ja kiertävää rahamäärää säädellä verottamalla.
Valtion ei siis tule painaa rahaa loputtomiin.

Valtion luomalla rahalla voidaan maksaa esim. terveyden- ja vanhustenhoito,
koulutus, poliisi, armeija, palokunnat, posti sekä rautatiet ja muut liikenneväylät.

Pankkeja ei tarvitse kansallistaa, mutta niiden toiminta tulee järkiperäistää. Näin
valtion ei enää tarvitse pelastaa pankkeja.

EU:lla on käytössään lähes kaikki valtion toimivaltaan kuuluvat välineet, mm. raha ja
keskuspankki. Se on silti antanut suuren osan rahan hallinnasta ns. markkinoille eli
liikepankeille ja sijoittajille. EU:n määräysten mukaan jäsenmaat eivät saa puuttua
pääomien liikkeisiin eivätkä rahoittaa menojaan keskuspankkinsa kautta. Oleellinen
kysymys on, miksi näin. Runollisen vastauksen on antanut länsimaiden perikadosta
lähes sata vuotta sitten kirjoittanut Oswald Spengler: "Demokratista tulee rahan
pikku apulainen". Toisin sanoen niin sanotut demokratiat ovat muuttuneet
harvainvalloiksi, joita johdetaan pienen taloudellisen ja poliittisen eliitin etujen
mukaan. Tuloksena on ollut pääomien ja vallan keskittäminen, joka on toki tehty
hyvinvoinnin ja demokratian nimissä. EU on tämän politiikan työväline.

Talousjärjestelmän kriisin ytimessä on demokratian kriisi. Kyse on siitä keiden
ehdoilla ja keiden hyväksi päätöksiä tehdään. Talouden ja markkinoiden tulee olla
ihmisiä varten eikä päinvastoin niin kuin nyt näyttää olevan. Tässä kokonaisuudessa
EU on ongelma. Ratkaisun avain on toimivissa demokratioissa. Suomen osalta se
tarkoittaa valtiollisen itsenäisyyden palauttamista, eroa EU:sta ja eurosta.