Nykyisen talousjärjestelmän tila kuin Neuvostoliitto 1980-luvun puolivälissä
Talouskasvua pitää saada aikaan ja julkisia menoja pitää leikata. Palkkoja
ei saa korottaa ja ihmisten pitää kuluttaa enemmän. Nämä ajankohtaiset
vaatimukset ovat ristiriidassa keskenään. Vaatimusten ristiriitaisuus antaa
kuvan vallitsevan talousjärjestelmän tilasta. Umpikujasta.
Pelurit - ja yhä enemmän tietokoneet - käyvät keskenään kauppaa osakkeilla,
valuutoilla ja johdannaisilla. Keinottelun määrä on tavaroiden ja palvelujen
tuotantoon verrattuna monikymmenkertainen. Pelureiden toimin rakennetaan
keinottelukuplia, jotka puhjetessaan vievät kriiseihin myös oikean talouden.
Pelureiden markkinat ovat eläneet jatkuvan kasvun harhasta. Ja tyhjästä
luodun uuden rahan - velan - takaisin maksaminen on luonut pakon talouden
jatkuvaan kasvuun.
Ei ole enää markkinataloutta, koska markkinatalous ei voi toimia ilman
sääntelyä. Ja valtoiden harjoittama sääntely on ollut pääomien vapaan
kasaamisen esteenä. Nyt sääntelystä on luovuttu. Siitä saavutetusta edusta
pitävät pelurit kynsin ja hampain kiinni.
Talousjärjestelmä tarvitsee peruskorjausta, mutta sitä ei haluta tehdä, koska
se pysäyttäisi vallan ja pääomien kasautumisen. Siksi siitä ei voi keskustella.
Ja siksi talousjärjestelmä on vaarassa romahtaa. Ei vain velkakriiseihin tai
USA:n tai EU:n tai euron kriisiin tai siihen, että jatkuvan talouskasvun
vaatimus on mahdoton.
Yhä useampi tajuaa, että rajallisessa tilassa ei voi olla rajatonta aineellista
kasvua. Ja kasvu on ollut pääosin aineellista. Luonnonvarojen kulutus on jo
puolitoistakertainen niiden uusiutumiseen verrattuna. Silti virallinen vaatimus
on: Kasvu pitää saada käyntiin.
Nykyinen talousjärjestelmä ei kestä tosiasioiden esilletuomista. Siinä se on
kuin Neuvostoliitto 1980-luvun puolivälissä. Kulissit ovat vielä komeat.
Talouden ja markkinoiden tulee olla ihmisiä varten. Ihmisten perustarpeet
pitää tyydyttää, pitää löytää tasapaino ihmisen tarpeiden ja luonnon
kestokyvyn välille sekä vapautua kasvun pakosta. Yksinkertaista mutta vaikeaa.
Epäonnistuneen sosialismin romahdus synnytti harhan, että kapitalismi olisi
hyvä systeemi. Ei se ole. Se vain romahtaa myöhemmin. Onneksi on muitakin
vaihtoehtoja. Kaikkea ei tarvitse keksiä uudelleen, sillä Pohjoismaissa 1980-
luvun puoliväliin käytössä olleessa sekatalousmallissa on monia piirteitä, joita
tarvitaan tasapainoiseen talousjärjestelmään.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
•When all the trees have been cut down, when all the animals have been hunted, when all the waters are polluted, when all the air is unsafe to breathe, only then will you discover you cannot eat money.
~ Cree Prophecy
Talouskasvua voidaan saada aikaan julkisia menoja leikkaamalla ja veroja alentamalla. Silloin ei palkankorotuksiakaan tarvita.
Kapitalismia ei ole Euroopassa vielä kokeiltu. Pidän kapitalismia pitkälti synonyymina markkinataloudelle vaikka sillä sanalla yleensä nykyään pyritäänkin kuvaamaan markkinatalouden eriarvoistavaa luonnetta.
Velkaantuminen ja kuplat eivät johdu markkinataloudesta, vaan valtioiden törsäilystä. Jos valtiot olisivat eläneet suu säkkiä myöten ja olleet luomatta kalliita sosiaalisia tulonsiirtorakenteita, niin markkinatalous eli kapitalismi toimisi kuin rasvattu moottori.
Neuvostoliittoon vertaaaminen on huvittavaa ajatusleikkiä. Kun viimeeksi vierailin Neuvostoliitossa muutama vuosi ennen sen luhistumista, jonottivat ihmiset Moskovassakin viidenkymmenen metrin jonoissa sokeria.
"Epäonnistuneen sosialismin romahdus synnytti harhan, että kapitalismi olisi hyvä systeemi."
Tässä saattaa olla vinha perä. Joskus tullut mieleen, että kaikki se paha, mitä kommunistileiri puhui kapitalismista olisikin ennuste. Vastaavasti kaikki se paha, mitä vapaa maailma kertoi kommunismista, oli totta. Kummankaan puolen mainokset eivät olleet totta. Taloussodan kauhun tasapaino ehkä esti kapitalismin ääri-ilmiöitä, koska kommunisteilla oli ydinaseet jne.
Nyt mikään ei pidättele pääoman tuoton maksimointia.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 3 kommenttia