Nykyisen politiikan vaihtoehto on Suomen itsenäisyyden ja oman rahan palauttaminen
Euro ja EU ovat kriisissä, jolle ei näy loppua. Euro on itsessään suuri
ongelma, koska sama valuutta ei toimi erilaisten talouksien ja
toimintakulttuurien oloissa.
EU:n taustavoimien ja euroeliitin ratkaisu euron ongelmiin on kurin
lisääminen. Se merkitsee liittovaltion syventämistä, nyt vielä jäljellä olevan
vähäisen päätösvallan siirtämistä pois jäsenmaista. EU:n perustuslakia,
"perussopimusta" aiotaan muuttaa, jotta tämä olisi mahdollista.
Kansalaisten mielipidettä muutoksiin tuskin kysytään.
Tulossa on muuallakin kuin Kreikassa terveydenhoidon, sosiaaliturvan ja
koulutuksen lisäleikkauksia riippumatta siitä, miten taloudessa muuten
menee. Tämä on helppo ymmärtää kun tiedetään, että EU:n
päätöksentekoa ohjaavat suurten jäsenmaiden päättäjien lisäksi
suuryritysten lobbarit.
Euron ja EU:n kriisiä käytetään hyväksi. Kriisin varjolla toteutetaan
suunnitelmia, joilla ei ole kansalaisten enemmistön tukea. Julkisten menojen
leikkaaminen, vallan siirtäminen jäsenmaista EU:n elimille ja myös EU:n
ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttaminen saavat nyt lisää vauhtia.
EU-kriittisyys on noussut Suomessa viime vaaleissa eduskuntaankin.
Kriittisyys ei kuitenkaan riitä. Kun halutaan politiikan muutosta, tarvitaan
selkeitä vaihtoehtoja harjoitettavalle politiikalle.
EU-kriittisyys, joka ei esitä todellisia vaihtoehtoja, vain tukee nykyisen
politiikan jatkumista. Näin käy, kun annetaan ymmärtää, että huonon
politiikan moittiminen olisi jokin vaihtoehto. Ei se ole. EU:n muuttaminen
paremmaksi taas on toivoton yritys.
EU-jäsenyyden ja nykyisen politiikan vaihtoehto on Suomen itsenäisyyden ja
oman rahan palauttaminen. Tämä tarkoittaa EU:sta eroamista. Se voi
tapahtua eduskunnan enemmistön päätöksellä.
Olisi jo aika käydä keskustelua myös siitä, mitä euron ja EU:n jälkeen.
Avoimen julkisen keskustelun puuttuminen pahentaa ja jyrkentää kriisejä,
joita edessämme on.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kiitokset Antti Pesoselle vaihtoehtoisen näkökulman esittämisestä. Vaihtoehtoja on. Sellaisia, jotka myös toimivat.
Tosin ilman Suomen EU-lähihistorian tuntemista meitä suomalaisia taidetaan viedä taas kerran kuin käsistä karannutta eurokuplaa.
Tässä yksi lähestymisnäkökulma aiheeseen.
Luopuiko Suomi koskaan markasta? Virallisesti.
http://suomi2017.wordpress.com/2011/10/27/luopuiko-suomi-koskaan-markast...
Lähetetty lokakuu 27, 2011 kirjoittanut Suomi 2017 - Suomi 2.0
- Kokoomuksen isänmaallisen siiven edustajan Jorma Jaakkolan Suomen 1990-luvun EU-ajankuvaan pureutuvat reportaasit ovat nyt erittäin ajankohtaisia. Varsinkin ”Miten Suomi luopui markasta?” - tapahtumat on hyvä tuoda avoimesti kaikkien länsimaisesta demokratiasta ja kansan vallan tilasta kiinnostuneiden tietoon.
- Miten ovat vastaavat tilanteet isoissa asioissa vuonna 2011?
- Voivatko hallitus ja johtavat virkamiehet edelleen vetää koko eduskuntaa ja siten Suomen koko kansaa höplästä? Ensin pieni uutiskooste viime viikolta ja sitten linkkaukset 1900-luvun tapahtumiin.
Kansanvalta taikka demokratia, parlamentarismistä puhumattakaan, eivät voi Suomessa koskaan alkaa toimimaan, jos kansa ei tiedä. Edes perusasioita mitä kaikkea päättäjämme todellisuudessa touhuavat.
EU:sta eroamiseen tarvittaisiin perustuslain säätämisjärjestystä, eli joko 2/3 enemmistöllä annetuista äänistä kahdessa peräkkäisessä eduskunnassa tai kiireellisekti julistettuna 5/6 enemmistöllä annetuista äänistä. Tämä eduskunta oli oppositiopuolue Keskustaa myöten sitä mieltä, että näin oli parasta, ettei tule hätiköityä siihen suuntaan vaikeammassakaan tilanteessa. Sen sijaan hämäristä takauspaketeista kieltäytymiseen riittäisi kuhunkin se yksinkertainenkin enemmistö.
EU:sta eroamiseen riittää eduskunnan enemmistön päätös. Menettelytapoja on moniakin ja yksi niistä on se, että eduskunnan enemmistö toteaa, että EU-jäsenyys on ristiriidassa perustuslaissa määrätyn Suomen itsenäisyyden kanssa ja näin ollen EU-jäsenyys on purettava.
Ristiriita on todellinen sekin jälkeen kun EU-jäsenyys kirjattiin perustuslakiin.
Joo, mutta sitä enemmistöä ei ole eduskunnassa eikä Suomen kansassa, joka aikoinaan enemmistöpäätöksellä itsenäisenä kansakuntana päätti liittyä Euroopan Unioniin. Itsenäisenä kansakuntana se voi siitä toki erotakin. Olet siinä oikeassa. Mutta halu eroamiseen on pienen vähemmistön marginaalissa ainoastaan.
"Joo, mutta sitä enemmistöä ei ole eduskunnassa eikä Suomen kansassa, joka aikoinaan enemmistöpäätöksellä itsenäisenä kansakuntana päätti liittyä Euroopan Unioniin."
-EU-jäsenyydestä järjestetyn neuvoa-antaneen kansanäänstyksen tulos (57% / 43 %) saatiin aikaan kampanjalla, jossa jäsenyyden kannattajat väittivät, että EU-jäsenyys tuo Suomeen valtavasti sijoituksia, 100 000 uutta työpaikkaa, halvan ruuan ja väittivät, että oma raha säilyy, itsenäisyys vahvistuu jne. Ei siis kerrottu, mitä EU-jäsenyys tarkoittaa.
Jäsenyyden vastustajat varoittivat itsenäisyyden menettämisestä, hyvinvointipalvelujen alasajosta, eriarvoisuuden kasvusta jne.
Heidät leimattiin impivaaralaisiksi ja väitettiin Suomesta tulevan uusi Albania, jos se ei liity unioniin.
Yksin jäämisellä pelottelu tehosi moniin, jotka eivät olleet sisäistäneet, että omasta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta luopuminen merkitsee suurinta vaaraa Suomelle.
"Mutta halu eroamiseen on pienen vähemmistön marginaalissa ainoastaan."
-Niden suomalaisten määrä, jotka haluavat Suomen eroavan EU:sta on luultavasti 25-70 %. Tuolle välille ne eri kyselyissä asettuvat.
Pienestä määrästä ei ole kyse.
Sen tietää myös Suomen poliittinen johto, joka välttelee kysymystä ja varsinkin siitä keskustelua.
Kun suomalaisille selviää, että EU:sta voi erota eduskunnan enemmistön päätöksellä eikä siitä seuraa sakkomaksuja eikä kaupankäynnin tai liikkumisen heikennyksiä, kasvaa eroamisen kannatus edelleen.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 5 kommenttia