Kolme hokemaa ja muutama kysymys

“Euro on tuonut vakautta”

Poliittisessa kielenkäytössä vakaudella tarkoitetaan helppoa rahaa.

On kiistämätöntä, että euro on tuonut suomeen helppoa rahaa ja sillä ostettua elintasoa. Helppoa politiikkaa. Ei ole tarvinnut kansalaisia veroilla vaivata, kun ulkomailla tuotettua elintasoa on tyrkyttämällä tyrkytetty päättäjien kulutettavaksi.

Poliittisesti katsoen suurinta vakautta, siis kannatustason vakautta, saadaan juuri ulkomaisella pääomalla. Tällöin ei tarvitse kansan ääntä kuunnella hyvän tuottamisessa, vain finanssipiirien määräyksiä.

"Riittänee kun toteaa kyseisen katastrofin
syntyneen pääomaliikkeiden vapauttamisesta yhdessä liian korkealla
kurssilla tehdyn markan Emu-kytkennän kanssa – eli jo euroon liittymisen
valmistelu aiheutti meillä yritysten joukkotuhon ja massatyöttömyyden." Ja Itsenäisyyspuolueen lehmä lentää.

Suomen laman aiheuttivat 1) hillittömän korkeasuhdanteen päättyminen täydelliseen romahdukseen; 2) idänkaupan loppuminen persaukisen Neuvostoliiton yksipuolisella päätöksellä; 3) presidentti Koiviston, pääjohtaja Kullbergin ja johtaja Puntilan pakkomielle vahva markka.

Kuntien ja valtion verotulot nousivat 10 % vuosivauhtia vuosina 1986-1990 ja asuntomarkkinat ja automarkkinat kuumentuivat äärimmilleen. Vuonna 1989 Suomessa myytiin 160 000 uutta henkilöautoa. Hillitön korkeasuhdanne päättyi täydelliseen romahdukseen.

Persaukinen Neuvostoliitto lopetti idänkaupan yksipuolisella päätöksellä vuoden 1991 alussa. Tavarat oli toimitettu tavaranvaihtosopimusten mukaisesti, mutta maksua ei saatu. Neuvostoliitto ei pystynyt maksamaan Suomelle 3 miljardin markan velkaansa. Se kaatoi suuriakin vientiyrityksiä ja kauppahuoneita ja ne 3 miljardia olivat poissa Suomen kansantaloudesta.

Vahva markka oli presidentti Koiviston, Suomen Pankin pääjohtajan Ralf Kullbergin ja Suomen Pankin johtajan Markku Puntilan pakkomielle. Vahvan markan ei sallittu liikkuvan edes luonnollisessa vaihteluvälissä, koska markka kahlittiin "Puntilan pilliin". Ennestään vahva markka revalvoitiin keväällä 1989, jolloin Suomessa elettiin YYA-sopimuksen, idänkaupan ja Suomen ja DDR:n ystävyysseuran aikakautta. "Korot on pidettävä korkealla, etteivät valuutat karkaa maasta", sanoi Mauno Koivisto. Suomen pankkien lainakorko oli 15 % tasolla kuuden vuoden ajan eli vuodesta 1986 vuoteen 1992. Vuonna 1992 Suomen pankkien lainakorko nousi 19 prosenttiin.

Tappava korkotaso ja ennestään vahvan markan revalvointi vuonna 1989 johtivat siihen, että 100 000 pk-yrittäjää ja taksiyrittäjää otti halpaa valuuttalainaa ulkomailta. EY:n valuuttakurssimekanismi romahti syksyllä 1992. Se johti kotimaisin voimin älyttömän vahvana pidetyn markan pakkodevalvointiin ja kelluttamiseen ja lopullinen devalvoitumisprosentti oli 27. Se kaatoi välittömästi 100 000 valuuttalainaa ottanutta pk-yritystä ja taksiyrittäjää.

Suomen neuvottelut liittymisestä Euroopan talousalueeseen käynnistettiin 20.6.1990 ennen Suomen laman alkamista ja ennen Neuvostoliiton hajoamista. Yhtenäisvaluutasta ei ollut tietoakaan vuonna 1990. Suomi neuvotteli pääsystä Euroopan yhteisön sisämarkkinoille: henkilöiden, tavaroiden, palvelujen ja pääoman liikkuvuudesta. EFTA-maat kävivät yhteisiä ja yksimielisiä neuvotteluja EY:n kanssa siihen saakka, kunnes Itävalta ja Ruotsi päättivät hakea suoraan EY:n jäsenyttä ja Sveitsi perui hakemuksensa liittymisestä Euroopan talousalueeseen. Suomi oli jäämässä yksin ja presidentti Koivisto päätti, että myös Suomi hakee EY:n jäsenyyttä. EY oli vuonna 1986 perustettu ylikansallinen Euroopan yhteisö, joka korvasi vuonna 1957 perustetun ylikansallisen Euroopan talousyhteisön/EEC:n.