Helsingin Sanomien teettämän tuoreen kyselyn mukaan yli 60 prosenttia
suomalaisista kannattaa EU-jäsenyyttä ja euroa. Vain 28 prosenttia haluaa
kyselyn mukaan luopua eurosta. Sitä, vastaako kyselyn tulos todellisuutta,
sopii epäillä.
Iltalehden nettikyselyssä tammikuussa 2011 kysyttiin "Pitäisikö Suomessa
siirtyä takaisin markkoihin?". Vastaajia oli yli 35 000 ja heistä 75 prosenttia
kannatti markkaan palaamista. Vastaavia tuloksia on nettikyselyissä ollut
muitakin. Olin itse joitakin aikoja sitten erään tv-kanavan yö-chatin vieraana ja
Presidenttiehdokas Paavo Lipponen varoittaa eurosta luopumisen tulevan
kalliiksi. Pääministeri Katainen ja valtiovarainministeri Urpilainen väittävät
omaan rahaan palaamisen merkitsevän lamaa. Perusteluja näille väitteille
ei ole kuultu.
Euron ja EU:n horjuessa itse aiheuttamassaan kriisissä on syytä vilkaista
lähihistoriaan. Josko sieltä löytyisi Suomen osalta jotakin huomionarvoista
nykyisen kriisin ratkaisemiseen ja siihen, mikä on tullut kalliiksi.
Suomi menetti valtiollisen itsenäisyytensä, kun se liitettiin
Euroopan unioniin. Tämä on yksinkertainen tosiasia. Se on
silti hyvin vaikea asia, sillä yhä vielä 17 vuoden
EU-jäsenyyden jälkeen aika monet pitävät Suomea itsenäisenä.
Käsitteet on määriteltävä. On kerrottava, mitä tarkoitetaan
vaikkapa itsenäisyydellä tai demokratialla. Ellei niin tehdä,
kuljetaan sumussa, kuten nyt EU-Suomessa tapahtuu.
Itsenäisellä valtiolla on muista valtioista riippumaton
lainsäädäntövalta, siihen nojaava itsenäinen
Kreikassa on päätetty järjestää kansanäänestys EU:n uudesta kriisipaketista
ja siihen liittyvistä säästötoimista. Pääministeri Katainen pitää
kansanäänestyksen järjestämistä kielteisenä. Tämä on huomionarvoista.
Kansanäänestyksellä voidaan selvittää kansalaisten kanta tiettyyn asiaan.
Toki ehtona on se, että kansanäänestys on reilu. Äänestystä edeltävässä
kampanjassa ja keskustelussa eri näkemysten on saatava riittävästi ja
tasapuolisesti tilaa julkisuudessa. Kun näin tapahtuu, kansanäänestys on
Euro ja EU ovat kriisissä, jolle ei näy loppua. Euro on itsessään suuri
ongelma, koska sama valuutta ei toimi erilaisten talouksien ja
toimintakulttuurien oloissa.
EU:n taustavoimien ja euroeliitin ratkaisu euron ongelmiin on kurin
lisääminen. Se merkitsee liittovaltion syventämistä, nyt vielä jäljellä olevan
vähäisen päätösvallan siirtämistä pois jäsenmaista. EU:n perustuslakia,
"perussopimusta" aiotaan muuttaa, jotta tämä olisi mahdollista.
Kansalaisten mielipidettä muutoksiin tuskin kysytään.
Eroaminen tai erottaminen EU:n rahaliitosta ei ole mahdollista, kertoi EU:n
komission tiedottaja Amadeu Altafaj äskettäin. Tiedottajan mukaan kyseessä
on EU:n komission poliittinen näkemys.
Asia ja lausunto on merkittävä.
Siitä voi helposti löytää kaksi keskeisen tärkeää näkökohtaa. Ensinnäkin
EU sanoo, että jäsenmaa - esim. Suomi - ei voi itse päättää siitä, mitä rahaa
käyttää. Tämä kertoo, että unionin ja rahaliiton jäsenmaat ovat luopuneet
valtiollisesta itsenäisyydestään. Tätä tosiasiaa ei Suomessa ole mikään
Iltalehden 2.9. mukaan Saksa vaatii EU:lle uutta perussopimusta, joka
mahdollistaisi unionille suuremman päätösvallan talous- ja rahapolitiikassa.
Uutisessa kerrottiin, että Lissabonin sopimus tuli voimaan v. 2009 vuosien
neuvottelujen ja lukuisien kansanäänestysten jälkeen. Uutisessa olisi voinut
kertoa myös, että noista kansanäänestyksistä kolmessa sopimus hylättiin.
Ranskalaiset, hollantilaiset ja irlantilaiset torjuivat EU:n perustuslain
kansanäänestyksissään. Tuon jälkeen perustuslaki muutettiin nimeltään
EU:n perustuslain eli ns. Lissabonin sopimuksen yksi vaikutus on se, että
Saksa ja Ranska saavat yhdessä ajettua läpi tahtonsa lähes missä tahansa
EU-asiassa. Tätä valtaa ne myös käyttävät. Tai oikeammin sanottuna Saksan
ja Ranskan johto käyttää, sillä kansalaisten tahto ei ole määräävässä osassa.
Saksan ja Ranskan johtajien tuore esitys sisältää mm. euroalueen "yhteisen"
taloushallinnon perustamisen. Ihmisiä hallitaan sanoilla. Yhteisyys myy
paremmin kuin taannoisen Euroopan suurvallan rakentamisen tunnus:
Meneillään on talousjärjestelmän kriisi. Sen tekee erityisen vakavaksi monen eri
kriisin yhtäaikaisuus. Kansainvälinen kasinotalous on luonut valtavan
keinottelukuplan, joka puhkesi v. 2008 vain osittain. Maailman pörssi-, valuutta- ja
johdannaiskaupan yhteenlaskettu arvo oli v. 2007 yli 40-kertainen
kokonaistuotantoon verrattuna. Tätä kuplaa on viime vuosina täytetty uudestaan kuin
se olisi luonnollinen osa taloutta. Keinottelutalous luo itse toistuvia kriisejä.
Norjan järkyttävän joukkomurhan uhrien omaisille ja kaikille norjalaisille on
toivottava voimia. Miljoonat ihmiset eri puolilla surevat heidän kanssaan.
Vastaavien tragedioiden välttämiseksi on pohdittava miksi joukkomurhia
tehdään. On kysyttävä miten voidaan vähentää halua ja mahdollisuuksia
käyttää äärimmäistä väkivaltaa.
Yhtä ja yhteistä selitystä väkivaltaan tuskin löytyy. Sen sijaan voidaan löytää
syitä, joilla on vaikutusta. Avointa julkista keskustelua tarvitaan.