Yksilön elämänhallinnan kannalta on tärkeää eritellä omaa elämäänsä.
Samoin on yhteiskunnallisen kehityksen suhteen. On kysyttävä missä
olemme ja mihin olemme menossa. Yhteiskunnallinen kehitys on sitä
vakaammalla pohjalla, mitä useampi nämä kysymykset esittää ja toimii myös
tehtyjen johtopäätösten mukaan. Mitä harvempien harrastuksen varassa
päätöksiä yhteisistä asioista tehdään, sitä todennäköisemmin
päätöksenteko hyödyttää vain harvoja ja sitä epävakaampi on tulevaisuus.
Talouskasvua pitää saada aikaan ja julkisia menoja pitää leikata. Palkkoja
ei saa korottaa ja ihmisten pitää kuluttaa enemmän. Nämä ajankohtaiset
vaatimukset ovat ristiriidassa keskenään. Vaatimusten ristiriitaisuus antaa
kuvan vallitsevan talousjärjestelmän tilasta. Umpikujasta.
Pelurit - ja yhä enemmän tietokoneet - käyvät keskenään kauppaa osakkeilla,
valuutoilla ja johdannaisilla. Keinottelun määrä on tavaroiden ja palvelujen
tuotantoon verrattuna monikymmenkertainen. Pelureiden toimin rakennetaan
Vanhan hokeman mukaan valtiovarainministerin salkku kannattaa antaa
Kokoomukselle, koska liikemiespuolue tietää kuinka huolehtia yhteisistä
rahoista. Uudemman sanonnan mukaan Kokoomus kyllä huolehtii yhteisistä
rahoistamme, mutta samassa mielessä kuin pankkiryöstäjä.
Kun katsoo ympärilleen, ei tuota vaikeuksia päätellä kumpi sanonta osuu
lähemmäs totuutta. Kontrollista – jota vielä vähän aikaa sitten
kutsuttiin termillä ”rakenteellinen jäykkyys” - vapautettu
keinottelutalous on tuottanut Suomeakin koettelevan talouskriisin.
Nyt käsillä olevat ydinvoimateollisuuden ja eurotalouden kriisit ovat
veljeksiä. Niiden yhteinen isä on periaate, jonka mukaan meidän on
välttämätöntä ottaa suunnattomia riskejä joidenkin liikeyritysten lyhyen
tähtäimen voittojen vuoksi ja samalla kasvattaa kaikkia koskettavien,
pitkäkestoisten ja vakavien ongelmien todennäköisyyttä.
Niin ydinvoimateollisuudesta kuin säätelystään vapautetussa
keinottelutaloudestakin on luotu järjestelmä, joka tekee vaikutuksen
pelkällä monimutkaisuudellaan. Monimutkaisuutensa vuoksi itse
Suomesta puuttuu edelleen avoin julkinen keskustelu EU-jäsenyyden
todellisista vaikutuksista ja sen vaihtoehdoista. Meille kerrotaan jatkuvasti,
että se, mitä EU-politiikassa tehdään on ainoa vaihtoehto.
Nyt Kreikan jälkeen Irlannin pankkien pelastaminen on ainoa vaihtoehto.
Muuten tulee tuho, meille kerrotaan.
Suomi ei voi pelastaa koko Euroopan horjuvaa keinottelutaloutta. Eikä sen
pelastaminen ole suomalaisten veronmaksajien asia. Meille on tarpeeksi