Solidaarisuus on noussut puheeksi Suomen hallituksen päätettyä ns. solidaarisuusverosta. Kyseinen lievä lisävero yli 100 000 euron vuotuisille ansiotuloille on suunniteltu väliaikaiseksi. Suurimmatkin pääomatulot ovat jäämässä ilman veronkorotusta. Valtaosa suurituloisimmista saa ansionsa juuri n. 30 prosentilla verotetuista pääomatuloista.
"Hyvinvoinnin ylläpitämiseen tarvitaan kasvua". Tuohon erään
kansanedustajan äskettäiseen lausumaan tiivistyy tämän ajan keskeinen
taloudellinen uskomus.
Miten sitten on mahdollista, että kasvu ei ole pitänyt yllä hyvinvointia?
Kuluneen kahdenkymmenen vuoden aikana talous on Suomessa kasvanut
kaksinkertaiseksi ja vienti kolminkertaiseksi. Samaan aikaan on köyhien
lapsiperheiden määrä moninkertaistunut ja toimeentulotuen varassa olevien
Kreikan ja euron kriisit ovat jo vuosia jatkuneen maailmanlaajuisen
finanssikriisin paikallisia oireita. Ylisuureksi paisuneen
finanssisektorin myötä umpikujaan on päätymässä koko maailmantalous.
Ongelmien varsinainen ydin on tätäkin syvemmällä:se on maailmankuvassa,
yleisesti vakiintuneessa tavassamme hahmottaa todellisuutta.
Vallitsevassa maailmankuvassa asiat hahmotetaan talouden kautta ja sille
kehiteltyjen lainalaisuuksien mukaan. Yhteiskuntien ja ylipäätään
Espanjan työttömyys on noussut yli 21 prosenttiin. Luku on maan suurin 14
vuoteen ja euromaiden korkein. Teollisuusmaissa on työttömiä lähes 20
miljoonaa enemmän kuin ennen nykyistä talouskriisiä.
Meneillään on talousjärjestelmän kriisi. Sen yksi ilmentymä on laaja
työttömyys. Todellinen työttömien määrä on noin kaksinkertainen virallisiin
työttömyyslukuihin verrattuna. Piilotettua työttömyyttä ovat osa-aikatyöt ja
pätkätyöt. Suomessa osa työttömyydestä jää piiloon työvoimakoulutuksen,