Yksilön elämänhallinnan kannalta on tärkeää eritellä omaa elämäänsä.
Samoin on yhteiskunnallisen kehityksen suhteen. On kysyttävä missä
olemme ja mihin olemme menossa. Yhteiskunnallinen kehitys on sitä
vakaammalla pohjalla, mitä useampi nämä kysymykset esittää ja toimii myös
tehtyjen johtopäätösten mukaan. Mitä harvempien harrastuksen varassa
päätöksiä yhteisistä asioista tehdään, sitä todennäköisemmin
päätöksenteko hyödyttää vain harvoja ja sitä epävakaampi on tulevaisuus.
On mieletöntä, että valtiot velkaantuvat yksityisille pankeille ja sijoittajille.
Terveessä tilanteessa valtio luo itse rahansa keskuspankkinsa kautta.
Rahan hallinta kuuluu valtiolle.
Nykyinen rahajärjestelmä perustuu velkaan. Yksityisille pankeille on annettu
oikeus luoda lainanannolla uutta rahaa. Velkaa on enemmän kuin rahaa.
Velallisten on maksettava velan lisäksi korkoa. Näin on luotu talouskasvun
pakko. Vain jatkuva talouskasvu estää vararikot ja pankkikriisit. Järjestelmä
Portugali pyytää EU:lta - siis EU:n jäsenmailta - rahoitusapua talouskriisin
hoitoon. Kreikan ja Irlannin kriisit on jo koettu. Portugalin jälkeen saattaa olla
suurempien euromaiden, Espanjan ja Italian vuoro.
Meneillään on monen tasoinen kriisi. Miljardivoittoja kriisimaiden rahoituksesta
keränneet pankit - monet niistä saksalaisia ja ranskalaisia - pyritään nyt
pelastamaan varonmaksajien varoin. Toimitaan kuten Suomen pankkikriisissä
1990-luvun alussa. Yhtä typerästi ja epäoikeudenmukaisesti.