Antti Pesonen Tasapainoa etsimässä

uusliberalismi

Kasvu, kulutus, hyvinvointi -ketju on poikki monesta kohtaa

Työn ja tuotannon yhteys on katkennut. 1990-luvun alun jälkeen on tehtyjen työtuntien määrä Suomessa vähentynyt, vaikka kokonaistuotanto on  kaksinkertaistunut. Työn tuottavuutta on kasvatettu ja ihmistyötä korvattu koneilla.

Maailmankuva umpikujassa

Kreikan ja euron kriisit ovat jo vuosia jatkuneen maailmanlaajuisen
finanssikriisin paikallisia oireita. Ylisuureksi paisuneen
finanssisektorin myötä umpikujaan on päätymässä koko maailmantalous.
Ongelmien varsinainen ydin on tätäkin syvemmällä:se on  maailmankuvassa,
yleisesti vakiintuneessa tavassamme hahmottaa todellisuutta.

Vallitsevassa maailmankuvassa asiat hahmotetaan talouden kautta ja sille
kehiteltyjen lainalaisuuksien mukaan. Yhteiskuntien ja ylipäätään

Suomi on sumussa, koska avointa julkista keskustelua ei ole

Valtionvarainministeri Urpilaisen mukaan Suomi on sumussa. Ei siis ole tietoa
missä ollaan ja mihin ollaan menossa.

Suunnistus haluttuun päämäärään ei onnistu ellei tiedetä missä ollaan. Siksi
yhteiskunnallisen ja taloudellisen tilanteen selvittämiseen - paikallistamiseen -
pitää olla jatkuvasti mahdollisuus. Pitää olla rohkeutta kuunnella kaikkia
arvioita siitä, missä olemme. Ellei tällaista rohkeutta ole, kiusalliset, eliitin
mielestä väärin ajattelevien esittämät arviot sivuutetaan. Näin on käynyt.
Ja nyt ollaan sumussa.

Eurotalouden ja ydinvoiman kriisit ovat veljeksiä

Nyt käsillä olevat ydinvoimateollisuuden ja eurotalouden kriisit ovat
veljeksiä. Niiden yhteinen isä on periaate, jonka mukaan meidän on
välttämätöntä ottaa suunnattomia riskejä joidenkin liikeyritysten lyhyen
tähtäimen voittojen vuoksi ja samalla kasvattaa kaikkia koskettavien,
pitkäkestoisten ja vakavien ongelmien todennäköisyyttä.

Niin ydinvoimateollisuudesta kuin säätelystään vapautetussa
keinottelutaloudestakin on luotu järjestelmä, joka tekee vaikutuksen
pelkällä monimutkaisuudellaan. Monimutkaisuutensa vuoksi itse

Julkaise syötteitä